Hyvän mielen lähettiläs

30.11.2017 - 07:42 Marja-Liisa Hakanen
–Tässä se kaikki tapahtuu, sanoo Sampsa Pietilä kotinsa olohuoneeseen rakennetun ”ministudion” äärellä. Lauantaina hänen ohjelmansa soi Iskelmä Satakunnassa viimeistä kertaa.

Paikallisradio Iskelmä Satakunnassa pyörähtää tulevana lauantaina viimeistä kertaa käyntiin Sampsan Iltasoitto. Porilainen Sampsa Pietilä on viihdyttänyt ohjelmallaan laajaa kuuntelijoiden joukkoa yli kaksi vuosikymmentä.
–En ole koskaan ajatellut, onko kuuntelijoita yksi vai kymmeniä. Sillä ei ole ollut minulle merkitystä. Olen ollut tyytyväinen, jos edes yksi ihminen on saanut hyvän mielen, Pietilä sanoo.
Hän on soittanut ohjelmassaan musiikkia menneiltä vuosikymmeniltä ja toteuttanut kuuntelijoiden levytoiveita. Ensiesiintymisensä hän teki Harjavallassa radio Satakielessä kuuntelijakerho Iloisten Satakielien vieraana vuonna 1993. Oma ohjelma alkoi seuraavana vuonna.
–Paula-vaimoni härnäsi minua, että enkö voisi mennä jonain iltana soittamaan radioon levyjä, ettei ohjelma loppuisi niin aikaisin. Lopulta annoin periksi ja kun radiokin kiinnostui, pääsin tekemään ensimmäisen ohjelmani 8.6.1994.

Radio Satakieli ja Sampsa Pietilä sopivat alkuun kolmen kuukauden kokeilusta.
–Kolme kuukautta venyi hiukan pitemmäksi ajaksi. 23 ja puoli vuotta on Iltasoittoa tullut tehtyä, Sampsa myhäilee.
Vuosien kuluessa ehtivät radiotkin muuttua. Alkuaikoina Sampsan Iltasoitto soi Radio Satakielessä, joka yhdistyi vuonna 1995 huittislaisen radio Länsituulen kanssa. Syntyi Radio Tupla.
–Jatkoimme Satakielien kanssa entiseen tapaan, mutta kun Tuplasta tuli Radio West ja se muutti vuonna 2001 Harjavallasta Huittisiin, teimme päätöksen, että sinne emme enää lähde.
Radiotyöt eivät kuitenkaan päättyneet siihen, sillä Yle Satakunta pyysi Sampsaa tekemään ohjelmaa myös heille.
–Pari vuotta tein sinne tunnin mittaista ohjelmaa, joka levisi Radio Finlandian kautta ympäri maailmaa. Kun Radio West sitten siirtyi Huittisten Sanomalehti Oy:n omistukseen, palasimme Satakielien kanssa sinne takaisin vuonna 2002.
Sampsan ohjelma on vuorotellut Iloisten Satakielien kanssa lauantai-illoissa. Kummallakin on vakiintunut yleisönsä.

Sampsan Iltasoiton punainen lanka on ollut musiikki.
–Olen pienestä pitäen kuunnellut musiikkia. Vuonna 1962, 18-vuotispäivänäni, ostin sisareni kanssa puoliksi levysoittimen. Sen mukana tuli kolme singleä, Laila ja Ritva Kinnusen Pojat, Four Catsin Renatta ja Veikko Tuomen Sabina. Kaikki ovat minulla edelleen. Niistä alkoi levyjen kerääminen.
Ohjelmassa soitetut levyt ovatkin olleet pääosin Sampsan ja hänen pari vuotta sitten kuolleen Paula-vaimonsa keräämiä. Vuosikymmenten aikana karttuneessa musiikkiarkistossa on lähemmäs 10 000 levyä.
–Yhdessä me aina seuraavaa ohjelmaa suunnittelimme. Joskus tuli kinaakin, mitä levyjä soitetaan, mutta yhteisymmärrykseen päästiin aina. Paula oli ohjelmanteossa tärkeä kumppani, sillä hän oli aina mukana studiossa, Sampsa kertoo.
Kertaakaan hän ei ole mennyt studioon kuuntelematta etukäteen jokaista levyä, jonka seuraavassa ohjelmassa soittaa.
–Mitään käsikirjoitusta en ohjelmaa varten tehnyt. Levyn tiedot kuitenkin laitoin aina muistiin, jotta pystyin kertomaan niistä kuuntelijoille. Olen halunnut soittaa musiikkia, jota ei kovin paljon kuule ja joka muuten unohtuisi. Samoja kappaleita olen välttänyt soittamasta liian usein.

Sampsa Pietilä on ollut syntymästään saakka sokea, mutta se ei ole haitannut hänen työskentelyään studiossa.
–Monenlaisia asioita mahtuu radiovuosiin. Olin studiossa silloinkin, kun Estonia upposi. Toisella kertaa sattui Keikyässä kemikaalitehtaalla räjähdys ja ihmiset alkoivat soitella studioon, kun eivät saaneet mistään tietoa tapahtuneesta. Soittelin hätäkeskukseen Poriin ja Tampereella ja yritin selvittää tilannetta, kun halusin olla avuksi.
Erityisen ikimuistoisia ovat olleet ne 11 jouluyötä, jotka Pietilän pariskunta valvoi radiossa. Mukaan otettiin kahvit ja eväät ja yö sujui rattoisasti ohjelmaa tehden, kuuntelijoiden kanssa puhelimessa jutustellen ja musiikkia soitellen.
–Menimme jouluyönä ohjelmantekoon aina mielellämme. Siinä oli erityinen tunnelmansa eikä tullut edes uni.
Nyt kaikki on toisin. Paula-puoliso, ”Töyhtö”, kuten Sampsa häntä edelleen hel-lästi nimittää, kuoli kaksi vuotta sitten eikä ohjelman tekeminen ole enää ollut samanlaista.
–Ohjelman suunnittelusta ja studioon menemisestä on tullut liian raskasta. Sen takia päätin, että lopetan tähän. Lauantaina teen viimeisen ohjelmani. Olen juontamassa pikkujoulua Karviassa, joten en lupaa aloittaa ihan seitsemältä, mutta en taida myöskään lopettaa ihan keskiyöhön, Sampsa tuumii.
 

HSL:n kanava
Paikallisradio Iskelmä Satakunta kuuluu Huittisten Sanomalehti Osakeyhtiöön samoin kuin Lauttakylä-lehti ja Mainostoimisto Huima.
Iskelmä Satakunta kuuluu koko Satakunnan alueella ja tavoittaa noin 35 000 kuulijaa viikossa.

Kommentoi asiallisesti

Kirjoita kommenttisi selkeästi ja napakasti. Loukkaavia, henkilöön meneviä tai vihamielisiä kommentteja emme julkaise. Toimitus lukee kommentit ennen julkaisua ja muokkaa niitä tarvittaessa.

Rakentavasti kriittiset, asialliset kommentit ovat tervetulleita.