Hyvän viinin eteen pitää tehdä myös taustatyötä. Kuva: Heli Lehtelä

Uutiset 27.8.2023 10:01

Matkalla juomien teon taitajien luo, matka jatkuu

Bussi kuljettaa Lähiruokapäivänä alueen pullotettujen makujen lähteille.

Heli Lehtelä

–Täältä on luvassa viinitietouden lisäksi myös tarinoita alueella asuvista hiisistä, lupaa Huittisten Karhiniemellä sijaitsevan Mattilan marjatilan toimitusjohtaja Tarja Matomäki.

Kokemäenjoen varressa sijaitsevan Mattilan marjatilan laaja viiniperhe kantaakin hiisi-teemaa. Alueen hiisillä saattaa olla näppinsä pelissä marjasadon onnistumisessa. Kokemäenjoella puolestaan on satoon kiistaton vaikutus. Marjatilalla nimittäin kastelu on kaiken a ja o.

Mattilan marjatilalla on itse asiassa juhlavuosi. On kaksikymmentä vuotta siitä, kun Tarja Matomäki otti miehensä Seppo Matomäen kanssa kotilansa haltuun.

–Aiemmin tila oli viljatila. Kaikkea meidän ei tosin tarvinnut opetella alusta alkaen, sillä mieheni on kotoisin marjatilalta, kertoo Tarja Matomäki.

Marjojen tuotanto alkoi avomaan mansikalla. Pikkuhiljaa rinnalle tuli muutakin: vadelmaa, herukoita ja pensasmustikkaa. Avomaalla tapahtuvan viljelyn rinnalle otettiin kasvutunnelit, joissa marjat kasvavat suojattuna muhkeiksi ja laadukkaiksi.

–Marjojen tuottaminen on paljolti käsityötä vaativaa ja työvoimaa tarvitaan paljon, kun tunneleissa kasvatettavat taimet on istutettava vuosittain uudestaan ja sato kerättävä käsin, kertoo Tarja Matomäki.

–Viiniä olemme marjojen tuotannon ohella valmistaneet kymmenen vuotta. Minä teen ja mieheni on aistinvarainen arvioija.

Tilaviinien myynti ja markkinointi on Suomessa hyvin rajoitettua. Nähtäväksi jää, tuovatko uuden hallitusohjelman suunnitelmat alalle helpotuksia.

–Myymme nyt viinit 99 prosenttisesti omalta tilaltamme. Sääntelyä purkavat lakimuutokset olisivat tervetulleita. Toivoisin, että mietoja alkoholijuomia voisi esimerkiksi myydä verkkokaupan kautta. Nyt Suomeen saa lähettää niitä ulkomailta, mutta kauppaa ei saa käydä maan sisällä.

Tarja Matomäki on aktiivinen jäsen marjaviinejä tuottavien tilojen yhdistyksessä, joka on muun muassa saanut ajettua kotimaisille marjalikööreille nimisuojan.

–Alkoholi herättää mielipiteitä, mutta näen viinien tuottamisen enemmän osana maaseudun elinvoimaisuutta kuin teollisuutta, pohtii Matomäki.

h_lahiruoka_viinimyymälä.JPG — Matomäen mukaan Hiidenvalko sopii hapokkaana viininä uunilohen kanssa ja taittaa sen rasvaisuutta. Hiidenraikas kuivana viininä puolestaan käy kaveriksi muun muassa salaateille. Hiiden puna on makea seurusteluviini. Löytyypä valikoimasta myös yhä suositummaksi nouseva alkoholiton kuohuviini.

LUE MYÖS: SAMK:in naiset, Soile Vahela ja Niina Aalto, kannustavat tutustumaan lähijuomien tuottajiin

Sattumalla sormensa pelissä Kajabacan viinitarhan syntymisessä

Alun perin helsinkiläiset Asta ja Pekka Heikkilä päätyivät oikeastaan sattuman kautta marjaviinien tuottajiksi Urjalaan. He ovat mökkeilleet vuosikymmenet Urjalankylässä ja mökkiä ympäröivät pellot ovat olleet vuokralla. Lopulta kuitenkin pellot jäivät viljelemättä ja alkoivat näyttää kurjilta.

–Mietimme muutama vuosi sitten, että jotain kaunista niille pitäisi laittaa ja päädyimme marjapensaisiin. Eräs viinintuottaja sanoi meille, että laittakaa viherherukkaa, niin ostan teiltä kaiken, mitä tuotatte, Pekka Heikkilä kertoo.

h_juomabussi_kajabaca_heikkiät.JPG — Heikkilöiden koiralla on tärkeä työ tarhalla. Se pitää loitolla niin peurat kuin karviaisia syövät supikoiratkin.

Pariskunta kuitenkin kiinnostui myös viininteosta ihan itse. He hakivat tietoutta Keski-Euroopan viinitiloilta, kunnes hoksasivat, että Suomessa, Lepaalla, voi myös opiskella viinien tuottamista.

–Sen jälkeen opiskelu kävikin helposti. Ja eihän marjaviinejä voida tuottaa tavallisen viinin opein, vaikkakin ehkä viherherukasta tehty viini voisi vertautua valkoviiniin, myhäilee Lepaalla viinimestarin tutkinnon suorittanut Asta Heikkilä.

Tilan emäntä on jo siirtynyt kokopäiväiseksi viinintuottajaksi ja jättänyt aiemman työnsä opettajana. Puuvartisista pensaista myös karviaiset löysivät tiensä tarhalle. Niistä ja herukoista tehdään viinin lisäksi myös limonadia. Mustaherukkaakin löytyy jonkin verran.

–Minäkin jään tähän hommiin muutaman vuoden kuluttua, kun jään eläkkeelle, kertoo hankinta-alalla toimiva tilan isäntä.

Hänen työkokemuksensa ansiosta viinille sopivat tuotantovälineet saatiin hankittua sutjakasti.

Tuottajina Heikkilät ovat olleet oman tiensä kulkijoita ja luottaneet omaan näkemykseensä.

–Emme istuttaneet pensaita niin tiheään kuin olisi pitänyt, jotta saisimme eu-tukea. Pärjäämme kyllä ilman sitäkin. Eiväthän kaikki valvojat enää mahtuisi tontillekaan, jos vielä sellaisia nostaisimme, kun viinien tuottamista varten on noudettava alkoholiin liittyvää sääntelyä ja meillä on täällä myös terassi ja anniskeluoikeudet, joihin liittyy niin ikään oma sääntelynsä, Pekka Heikkilä nauraa.

–Vannoin, että mustaherukkaan en kajoa, mutta tästä koe-erästä on tulossa niin hyvä, että ehkä siitäkin on pakko vielä tehdä viiniä, Asta Heikkilä nauraa ja näyttää maljaa, josta on ottanut marjoista puristetusta mehusta happokokeita.

Asta kertoo periaatteena olevan, että kaikki tehdään niin luonnonmukaisesti kuin suinkin, vaikka virallista luomustatusta ei tuotannolle olla haettu.

Heikkilöiden onni on viereinen Rutajärvi. Ilman siitä tarhoille pumpattua vettä ei satoa ilmastonmuutoksen yhä kuumemmiksi muuttamina kesinä saataisi.

”Oli kova halu tehdä hyvä olut”

–Sain eräältä asiakkaalta humalan käpyjä ja lähetin ne tutkittavaksi laboratorioon, jotta saisin tietää sopivatko ne oluen panemiseen, kertoo kauppias Antti-Jussi Pouru.

Sopivathan ne ja nyt Pourulla on kasvamassa oma, pieni humalatarha.

–Vielä menee tosin pitkän aikaa ennen kuin humalani alkavat tuottaa satoa.

Kävyt, joiden siemenistä humalatarha on laitettu alulle, ovat peräisin satoja vuosia vanhasta kasvista. Tällaisia vanhoja seinille kiipeileviä humalakynnöksiä löytyy vanhoista pihapiireistä sieltä täältä. Olihan Ruotsin vallan aikana pakollista, että joka talossa oli ainakin yksi humalasalko, jotta kuninkaan oluella marssivalle armeijalle saatiin polttoainetta.

Toistaiseksi siis Pouru Brewing pienpanimon tumma lager tehdään tukusta saatavilla olevasta humalasta ja maltaista.

–Lähiseudulla kyllä viljellään mallasohraa, mutta oluen paneminen on meille kuitenkin K-Supermarketin pyörittämisen ohella vain harrastus. Sitä kehitetään, jos aikaa jää kaikesta muusta.

Hyvä resepti kaupan nimeä kantavaan lageriin löytyi jokunen vuosi sitten melko nopeasti muutaman kokeiluerän jälkeen. Sitä noudattamalla syntyy konstailematon, laadukas mallasjuoma.

–Kaikki lähti siitä, että oli kova halu tehdä hyvä olut. Luin oluen panemiseen liittyvää kirjallisuutta ja kävin tutustumassa eräässä pienpanimossa oluen tekemiseen. En keksi, minkä ruuan kanssa tämä olut ei sopisi.

–Kypsyminen on hyvä tapahtua lähellä nollaa. Mittari näyttää nyt tasan yhtä plus-astetta, kertoo Antti-Jussi Pouru. Kuva: Heli Lehtelä

Antti-Jussi Pouru vertaa oluen panemista ruuanlaittoon.

–Pitää vain seurata tarkasti reseptiä. Jos samaa reseptiä seurattaisiin eri paikoissa, niin todennäköisesti saataisiin silti eri makuisia oluita, sillä pelkästään juomassa käytetyn veden makukin on ratkaiseva.

Varsinainen oluen panemiseen tarkoitettu tila löytyy kaupan takahuoneen kylmiöstä.

–Täällä lämpötila pysyy ihanteellisesti kypsymisen ajan lähellä nollaa. Prosessiin menee noin kuukausi. Sitten juoma hiilihapotetaan ja pullotetaan.

Antti-Jussi Pouru kertoo, että oluen valmistamisessa menee ainakin puolet ajasta hygieniasta huolehtimiseen.

–Välineiden pitäminen puhtaana on työlästä, mutta tärkeää. Kaikki on ruostumatonta terästä, se helpottaa asiaa.

Takahuoneessa on oikeastaan jatkuvasti tekeytymässä uusi erä olutta.

Olutta arvioidaan monin tavoin. Eräs arvioitava ominaisuus on väri.

–Yleensä vanha erä ehtii loppua jo kauan ennen kuin ehdimme saada uuden kaupan hyllylle.

Toistaiseksi Pouru-olutta myydään vain K-Supermarket Pourulla, mutta Lähiruokapäivänä sitä saa myös Metsärannan Lihan riistakauden avajaisista.

Kommentoi

Lue lisää

Paikalliset uutiset diginä - nyt vain 72 e/vuosi.

Tilaa

Matkalla juomien teon taitajien luo, matka jatkuu

Sattumalla sormensa pelissä Kajabacan viinitarhan syntymisessä

”Oli kova halu tehdä hyvä olut”

Kommentit

Lue lisää

Paikalliset uutiset diginä - nyt vain 72 e/vuosi.