Lauttakylä-lehdessä julkaistaan muutaman kerran vuodessa sanaristikoita ja kuva-anagrammeja, jotka ovat lukijoiden keskuudessa hyvin suosittuja. Tehtävien takana on rovaniemeläinen Jorma Kemppainen, jonka sähköpostivastaukset ristikkotilauksiin sisältävät aina pienen ajankohtaisen sääkatsauksen.
”Tervehdys loskakelin Lapista! Lähipäivinä kuulemma pakastuu ja kirkastuu!
”Tervehdys vähitellen valkenevalta Rovaniemeltä! Täällä sentään on oikea talvi!”
”Tervehdys helteiseltä Rovaniemeltä! Kemijoen vesikin alkaa olla kuin linnunmaitoa.”
Tällaisilla tervehdyksillä saapuvat Kemppaisen laatimat tehtävät Lauttakylä-lehteen. Monta kertaa olen tilausta tehdessäni pohtinut, millainen mies näitä leppoisia säähuomioita lähettelee, ja lopulta päätin ottaa siitä selvää.
Sovimme sähköpostitse, että haastattelen häntä puhelimessa, sillä juttukeikka Rovaniemelle olisi liian pitkä. Heti joulun jälkeen soittelin hänelle ja puhelimeen vastasi yhtä leppoisa ääni kuin hänen viesteistään oli voinut päätellä.
Paitsi sanaristikoiden tekijä, Jorma Kemppainen paljastaa olevansa innokas luonto- ja liikuntaihminen. Siinä yksi syy, miksi hänen viestinsä aina sisältävät lyhyen säätiedotuksen.
”Ei ole tarkoitus tehdä niin mahdottomia, etteikö niitä kohtuullisella pohtimisella voisi ratkaista.”
Ristikoiden tekemisestä Jorma Kemppainen innostui 1980-luvun puolivälissä työskennellessään porotutkimuksen parissa.
–Poromies-lehteen kaivattiin jonkinlaisia tehtäviä ja sanaristikon tekemistä oli jo lehdessä joku yrittänyt, mutta uutta tekijää kaivattiin. Lähdin kokeilemaan, pystyisinkö minä hommaan. Siitä se sitten lähti.
Ristikko-lehteen hän ryhtyi laatimaan ristikoita 90-luvun lopulla ja vähitellen hänen sanaristikoistaan kiinnostuivat myös muut lehdet. Tällä hetkellä hänen asiakkaanaan on kymmeniä lehtiä eri puolilla maata.
–Toisille teen säännöllisesti, toisille silloin tällöin. Lukijat pitävät sanaristikoista, jollain tavalla ne sitouttavat heitä lehtiin. Minun mielestäni niin voitaisiin julkaista enemmänkin, 62-vuotias Kemppainen tuumii.
Kemppainen aloittaa uuden ristikon pääsanasta. Hän myöntää, että aina ei työ etene niin kuin on suunnitellut.
–Joku nurkka saattaa jäädä jumiin, mutta aina siitä on eteenpäin päästy.
Tekijää itseään innostaisivat vähän hankalammat ristikot, mutta hän sanoo oppineensa, että liian vaikeaa ei kannata tehdä.
–Alkuun tein vähän vaikeampiakin, mutta nyt katson, ettei tehtävässä ole montaa hankalaa sanaa. Ei ole tarkoitus tehdä niin mahdottomia, etteikö niitä kohtuullisella pohtimisella voisi ratkaista.
”Jos ristikkoon tulee vaikkapa joku Egyptin jumalatar, häneen pitää itsekin perehtyä.”
Ideoita miehellä tuntuu riittävän. Vielä parinkymmenen ristikkovuoden jälkeenkin hän innostuu usein niin, että työn parissa vierähtää tunti poikineen.
–Ehkä viehätys on siinä, että se on luovaa työtä. Koko ajan tulee uusia oivalluksia ja omakin tietämys karttuu, kun joutuu pähkäilemään. Jos ristikkoon tulee vaikkapa joku Egyptin jumalatar, häneen pitää itsekin perehtyä.
Kemppaisen ristikot syntyivät pitkään kotitoimistossa pöytäkoneella, mutta äskettäin hän hankki kannettavan tietokoneen. Sen ansiosta ristikoita voi laatia vaikka puiston penkillä
–Tietokone on tässä työssä kelpo apulainen. Ristikot siirtyvät tilaajille tiedostoina ihan hetkessä eikä tarvitse enää kirjekuorissa lähetellä.
Nykyaikaa ovat myös pienet mobiiliristikot, joita voi ratkoa vaikka kännykällä. Niitäkin hän on jonkin verran tehnyt.
Ristikoiden rinnalla Kemppainen tekee kuva-anagrammeja, joita Lauttakylä-lehden lukijat ovat saaneet juuri ratkaista.
–Ne ovat ihan itse kehittämiäni tehtäviä. Niitä on helpompi kehitellä kuin ristikoita. Mukava kuulla, että lukijat haluavat niitä mielellään tehdä.
Kun ei laadi ristikoita tai tee kuva-anagrammeja, Kemppainen lähtee ulos. Hän kertoo, että monenlainen liikunta on hänelle tärkeää. Samoin luonnossa liikkuminen, sillä hän harrastaa myös lintujen bongausta ja valokuvausta.
–Kun Suomi täytti sata, halusin ottaa kuvan sadasta eri lintulajista. Tavoite täyttyi, mutta edellytti reissua Jäämerelle.
–Olen myös innokas penkkiurheilija ja Ropsin kannattaja. Kahvinkin nautin yleensä Ropsin mukista, Kemppainen tuumii.
Harrastuksiin kuuluu myös bridge, jota hän on pelannut jo 30 vuotta.
Tällä hetkellä Kemppainen kuitenkin odottaa sitä päivää, kun aurinko heijastuu vastapäisen talon seinään.
–Kutsun sitä auringontervehdyspäiväksi. Se on se päivä, jolloin minun hiihtokauteni alkaa, hän kertoo.
Kommentit
Kommentoi asiallisesti
Kirjoita kommenttisi selkeästi ja napakasti. Loukkaavia, henkilöön meneviä tai vihamielisiä kommentteja emme julkaise. Toimitus lukee kommentit ennen julkaisua ja muokkaa niitä tarvittaessa.
Rakentavasti kriittiset, asialliset kommentit ovat tervetulleita.