Ennen kännyköitä puheluita soitettiin puhelinkopeista, jos oltiin poissa kotoa tai jos kotona ei ollut lankapuhelinta. Soittaminen maksettiin kolikoilla, mutta puhelinkoppiaikakauden loppupuolella myös puhelu- tai puhelinkortilla.

–Puhelinkoppi oli ennen aikaan joka kylässä. Puhelukortit tulivat käyttöön vuonna 1991 ja niiden käyttö loppui vuosituhannen vaihteessa kännyköiden tultua ja puhelinkoppien hävittyä, kertoo keikyäläinen Jorma Reiman.

–90-luvulla puhelukortteja oli joka paikassa – kaduilla, roskiksissa, puhelinkopeissa… Niissä oli erilaisia kuvia ja aloin kerätä niitä. Yhtenä päivänä sitten huomasin, että kortteja oli kertynyt jo 400 kappaletta, muistelee Reiman nauraen Äetsän kirjastossa, mihin hän on laittanut vitriineihin esille keräilykorttejaan.

Reiman paljastuu muidenkin korttien keräilijäksi, sillä näyttelyssä on myös postikortteja ja postimerkkejä. Esillä on muun muassa 24 ”triplajuttua”, joihin Reiman on yhdistänyt kuva-aiheeltaan samanlaiset postikortin, postimerkin ja puhelukortin. Triploissa on esimerkiksi Suomenlinna, nuorisoliikunta ja pääsiäinen.

Puhelukorteissa oli monenlaisia kuvia ja mainoksia. Joissain korteissa oli ohjeitakin, kuten merimies- tai kaapelisolmun teko-ohje. Kirjaston näyttelyssä näkyy myös urheilijoita: Teemu Selänne, Jari Isometsä ja Mika Myllylä, Sari Essayah...

–Nämä korttitaitelija Marjaliisa Pitkärannan kuvittamat puhelukortit ovat minusta hienoja. Olen kerännyt myös Pitkärannan postikortteja.

–Puhelukortteihin oli ladattu eri summien edestä puheaikaa – 10, 30, 50 tai 100 markkaa. Ensin korteissa oli viivakoodeja, mutta esimerkiksi näissä Avant-korteissa oli jo siru, esittelee Reiman.

Jorma Reimanin keräilyharrastus alkoi jo seitsemänvuotiaana, jolloin hän otti kahvipaketeista talteen autokortteja. Niitä hän liimasi kylmällä, keitetyllä perunalla kansioon.

–Pieniä koululaisjoulukorttejakin minulla on vielä tallessa. Ja jostain olen saanut sota-ajan kenttäpostikirjeitäkin, joita joskus tulee luettua. Niissä historia havisee, sanoo Reiman.

–Keräilijäluonteestani taitaa kertoa myös se, että keräilen suomalaisten kirkkojen postikortteja ja kuvia. Kokoelmissani on noin 200 eri kirkkoa. Itselleni niistä tärkein on synnyinkuntani Kauvatsan kirkko. Se on tässä kansion kannessakin kuvattuna punertavassa ilta-auringossa.

Jorma Reiman sanoo naurussa suin, että keräily on ”sairaus”.

–Kun se iskee, niin iskee. Toiset kerää autojakin, minun keräilykohteeni mahtuvat sentään kansioihin. Tämä on kuin sukan kudin – otan korttikansiot välillä kättelyyn ja sitten taas ne jäävät moneksi kuukaudeksi.

Keräilemisen lisäksi Jorma Reiman harrastaa öljyvärimaalausta ja harmonikan soittamista.

• postikortit
• filatelia
• Jorma Reiman
• näyttely
• puhelukortit
• Äetsän kirjasto

Kommentoi