Lauttakylä-lehden avustajana viisi vuotta toiminut kiikkalainen Mirja Mihalic on iloinen ja tyytyväinen paikallislehden tarjoamasta näköalapaikasta.

–Olen päässyt tutustumaan moneen sellaiseen paikkaan ja tapahtumaan, joihin en muuten olisi mennyt. Toimittajan roolissa saa rohkeutta mennä mihin vain, ja siinä on lupa kysyäkin ihan mitä vain. Tiedonjanosta on hyötyä, sanoo Mihalic nauraen.

–Olen tykännyt erityisesti siitä, että olen päässyt kirjoittamaan juttuja monenlaisista eri aiheista. Esimerkiksi jääkäripatsaan paljastuksesta Huittisissa oli viime syksynä hieno tehdä juttua. Opin itsekin aiheesta paljon, keskikoulussa kun ei aikoinaan Suomen historiaa opiskeltu.

Mihalic nauttii myös pakinoiden kirjoittamisesta Tämän tästä -palstalle, koska siinä tekstit voivat olla mitä vain keveästä vakavampaan.

–Avustajavuosieni aikana naapurikunta on myös tullut tutummaksi. Minulla ei ole aiemmin ollut yhteyksiä Huittisiin, eikä oikein Keikyäänkään. Olen löytänyt Huittisista pikkuserkkujakin, joista en ole aiemmin lainkaan tiennyt, Mirja Mihalic kertoo.

Lauttakylä-lehden toimitus etsii jälleen uusia avustajia riveihinsä. Mihalic kannustaa tarttumaan mahdollisuuteen, jos tykkää kirjoittamisesta.

–Minä olen tykännyt aina kirjoittamisesta. Olen aiemmin ollut avustajana kahdelle lehdelle, ja lisäksi olen kirjoittanut kolme kirjaa. Eläkkeelle siirtyessäni uusi avustajan rooli tuli oikeaan aikaan.

–Toimituksesta saa neuvoja ja ohjeita ennen juttukeikalle menoa. Toimitukseen on helppo soittaa ja kysyä neuvoakin. Kaikkea ei voi keikoista aina ennalta tietää, niin sitten siinä vain mennään tilanteen mukaan.

Mihalic sanoo, että haastavimpia ovat haastattelutilanteet, joissa on monta henkilöä.

–Aina ei saa tarkasti ylös kaikkea mitä puhutaan, mutta olenkin sitten soittanut puhelimella ja tarkistanut asioita vielä myöhemmin. Kuvaaminenkin on joskus hankalaa, kun tilanteet ovat nopeita tai valaistus on huono. Mahdollisuuksien mukaan yritän järjestellä kuvaustilanteita.

Jutun kirjoittamisen Mirja Mihalic sanoo aloittavansa sohvalta.

–En minä sohvalla makaa ja laiskottele, vaan mietin siinä juttua - mikä on tärkeintä, millä asialla aloitan, miten rajaan tekstin, onko pois karsittavaa. Kirjoittamisen aloittaminen on minulle vaikeinta, mutta kun saan työotsikon tehtyä, niin siitä se alkaa syntyä. Jos juttu on iso, pysäytän kirjoittamisen tarkoituksella välillä ja pidän tauon.

Mihalicin mielestä on hyvä, että juttu viilataan ja käydään läpi vielä toimituksessa.

–Se on tärkeä vaihe, eikä siitä saa ottaa itseensä, että tekstiä muokataan.

–Ja sitten kun juttu on julkaistu, haen lehden innolla postilaatikosta. Työnsä tulos on hienoa nähdä valmiina. Palautteen saaminen jutuista on myös hienoa.

Mihalic jatkaa edelleen toimituksen avustustehtävissä. Maailmalla paljon matkustaneena hän unelmoi vielä huippukeikasta ulkomaille.

–Reissullani Etelä-Amerikassa tein aikoinaan jutun Uruguayhin rakennetun sellutehtaan tilanteesta. Siellä oli myös täkäläisiä asiantuntijoita rakennushankkeen aikana. Silloin uutisoitiin paljon mielenosoituksista tehdasta vastaan lähinnä Argentiinan puolella. Tehtaan edustajan lisäksi haastattelin paikallisia henkilöitä. Toimittajan roolissa se oli helppoa, ja minulle esiteltiin myös Fray Bentosin kaupungin tärkeitä paikkoja. Lakiasiaintoimistossa työskennellyt herra muun muassa vei minua moponsa kyydissä hautausmaalle ja lihateollisuusmuseoon.

–Semmoiselle keikalle kun Lauttakylä-lehti minut lähettäisi, niin haastattelisin ihan ketä tahansa, ja vielä tällä kielipäällä. Rooli antaa rohkeutta, lupaa Mirja Mihalic nauraen.

• avustaja
• paikallislehti
• Mirja Mihalic

Kommentoi