Menoksi

"Välillä mietin, olenko turvassa" – Nana Haveri vaelsi maaseudulla pyhiin ja maalasi näkynsä kuviksi

Nyt akvarellit ovat esillä Vampulan kirjastossa.

Nana Haverin selfie jostakin pyhiinvaellusreitin varrelta.
Nana Haverin selfie jostakin pyhiinvaellusreitin varrelta.
Mauno Kotamäki

Perheenäiti irrottautuu totutuista kuvioista, nostaa rinkan selkään ja sanoo heipat perheelleen. Edessä on 40 päivän pyhiinvaellus pitkin suomalaista maaseutua.

Monikin on varmaan mielikuvituksessaan tehnyt jotain vastaavaa, mutta nokialainen Nana Haveri myös toteutti sen.

Haveri lähti vaellukselle 19.8.2018. Yöpymispaikat vaihtelivat.

–Toisinaan nukuin riippumatossa, toisinaan sisällä tuttujen luona tai majatalossa.

–Kauppaan pääsin usein. En kantanut kuin muutaman päivän eväitä kerralla, kertoo nokialainen kuvataiteilija ja taidekerhojen ohjaaja Haveri.

–Kesken vaelluksen sain kotoa soiton, että vanha lapinkoiramme Isla oli jouduttu sairauden vuoksi lopettamaan ja oli haudattu.

–Kävelin kolmostien varteen ja lähdin linja-autolla kotiin katsomaan, miten perhe, eli neljä teini-ikäistä lasta ja aviomies Tatu pärjää. Parin päivän kuluttua palasin jatkamaan vaellusreittiäni.

x_kirjastonäyttely2.JPG
Nana Haveri: Loimijoki

–Vaelluksen alkujaksolla oli poutaista ja lämmintä, mutta jälkimmäisellä jaksolla satoi usein.

–Kävelin taajamasta toiseen ja iloitsin jokaisesta kirjastosta, mikä matkan varrelle sattui. Kirjastoissa kuivattelin kastuneita kampsuja, tuuletin makuupussia, lueskelin kirjoja, kirjoitin muistiinpanoja, latasin kännykkää ja nautin kohtaamisista paikallisten kanssa. Kiitos Somero, Alastaro, Vampula, Äetsä, Vammala ja Hämeenkyrö!

Pitkästä vaelluksestaan maalari sai voimaa.

–40 päivän pyhiinvaellus oli sykähdyttävä kokemus, joka on antanut voimia pitkään jälkeenkin päin.

–Päästin irti perheestäni ja olin täysin omillani. Tunsin itseni vapaaksi ja pidin siitä. Aamulla en tiennyt, missä illalla kävisin nukkumaan, mutta luotin Herran johdatukseen ja huolenpitoon.

–Onnea oli aamun raikas tuuli ja usvainen tie, yli lentävät kurjet ja tuttu suomalainen pelto- tai metsämaisema.

–Välillä mietin, olenko turvassa, mutta joka yö olin turvassa, vaikka joskus heräsin ukkoseen. Kukaan ei ajanut minua pois, eivätkä kauriit, tai edes oravat törmäilleet riippumattooni.

–Kiinnostavinta oli ihmisten kohtaaminen ja lyhyet keskustelut vaelluksestani. Hollolan kirkossa puolestani rukoiltiin ja sain varmuuden, että olen oikealla Jumalan mielen mukaisella tiellä.

–Oli hienoa palata kotiin. Paluupäivänä kävin suihkussa, söin ja lähdin töihin ja arki alkoi.

–Aikaa myöten olen tuntenut, että vaellukselle lähteminen, matkalle, jolle lapset ja paljon muusikkona poissa kotoa ollut puolisoni olivat antaneet hyväksynnän, oli hyväksi koko perheelle ja myös parisuhteemme vahvistui. Kiitos rakas, hullu perheeni, että annoitte minun lähteä ja palata.

Kirkkoja ja kettuja

Vampulan kirjaston näyttelyssä on esillä Nana Haverin maalauksina viisi kirkkoa, Vampulan, Alastaron, Kangasalan Vehkajärven kirkot sekä Karkun evankelisluterilainen Rantakirkko.

–Toivoin pääseväni Vehkajärven kirkkoon messuun, mutta en päässyt, sillä pikkukirkoissa on harvoin messuja. Mutta kirkon hautausmaan takainen männikkö tarjosi turvallisen yöpaikan.

x_kirjastonäyttely3.JPG
Nana Haveri: Vampulan kirkko

Kirkkojen lisäksi näyttelyssä on reitin varren näkymiä Loimijoesta, ketun puuhista, leiriytymisestä metsässä, kurkien kokoontumisista pelloille ja monista muista.

Herkkiä akvarellitöitä on näyttelyssä 20.

Tapahtumatiedot

Näyttely Vampulan kirjastossa 29.10. asti

Lue lisää

  • näyttely
  • Nana Haveri
  • pyhiinvaellus
  • Vampulan kirjasto

Paikalliset uutiset diginä - nyt vain 69 e/vuosi.

Tilaa