Ennen oli vanha sinertävä kaappi. Jälkeen on ruskeansävyinen kaappi, jonka pöytätaso muodostuu pleksillä peitetystä monen sadan palan palapelistä. Ovien "peileissä" on valokuvat palapelistä.
–Palapelikaappi ja muut entisöidyt huonekalut ovat Sataopiston kevätnäyttelyn isoimpia tuotoksia. Pienimmät ovat lasten tekemät askartelut, summaa opiston taito- ja taideaineiden päätoiminen opettaja Elina Törmä.
Opiston kevätnäyttely on toista kertaa Huittisten pääkirjastossa. Se on levittäytynyt näyttelysali Hermannin lisäksi aulaan, lukusaliin sekä lainaussalin lastenosastolle.
–Esillä on noin 90 opistolaisen töitä. Joiltakin on esillä yksi työ joiltakin useimpia. Arvioin, että yksittäisten teosten määrä on suuruusluokkaa kaksisataa, Törmä sanoo.
Näyttelyn töitä on tehty lasten ja nuorten kuvataidekoulun ryhmien lisäksi kolmessatoista muussa ryhmässä.
On nypläystä, kuvataidetta illalla, keramiikkaa päivällä, kudontaa, keramiikkaa illalla, kengäntekoa, puutyötä, päiväkuvista, taideleikkikoulua, päiväkässää, huonekalujen entisöintiä, posliinimaalausta sekä kehitysvammaisten Kissankello-toimintaryhmää.
Kun Törmää pyytää nostamaan näyttelystä esiin erityisyyksiä, hän mietinnän jälkeen mainitsee punaiset korkokengät ja puisen hautauurnan.
Kansalaisopiston kunniakasta menneisyyttä ovat muutaman päivän kevätnäyttely opiston omissa tiloissa.
–Niissä tietysti oli se oma tunnelmansa. Mutta näyttelyn kokoaminen oli työteliästä puuhaa suhteessa siihen, että työt olivat esillä vain ”hetken”. Kirjastossa näyttely on katsottavissa kuukauden ajan, eikä erityisiä valvojia tarvita, niin kuin opistolla pidetyissä näyttelyissä täytyi olla, Törmä kertoo.
–Ja kyllä on niinkin, että kirjastossa näyttely tavoittaa enemmän ihmisiä. Katsojakunta on laveampi, Törmä sanoo.
KATSO mitä Sataopiston Huittisten piireissä on tehty
Kasvua ja kehitystä äidin ja tyttären malliin
Äidille ja tyttärelle on yhteistä se, että "taiteen tekeminen, itseilmaisu on hyvä keino keskittyä ja saada rikkautta elämään." Ja äiti lisää: "Enkä todellakaan tarkoita rikkaudella rahaa."
Noin totesivat Marja-Liisa Juurikko ja Sini Marttila tammikuussa Huittisten kirjastossa, jossa pitivät Kasvu ja kehitys -näyttelyn. Huhtikuun ajan samanniminen näyttely on esillä Vampulan kirjastossa.
Äiti on sanojensa mukaan "aika ajoin vähän yrittänyt maalata". Tytär on sen sijaan koko ikänsä piirtänyt ja maalannut. Kehityksestään hän on todennut: ”Töiden aiheet ovat pysyneet samana fantasiamaisena eläinmaisemana, mutta tekniikka on parantunut paljon.”
LUE MYÖS Värikästä itseilmaisua – äidin ja tyttären näyttelyssä on luonnollista ja fantasiaa
Tapahtumatiedot
Sataopiston näyttely Huittisten kirjastossa 28.4. asti
Marja-Liisa Juurikon ja Sini Marttilan näyttely Vampulan kirjastossa huhtikuun ajan
