Keikyäläinen Eija Puusa on kerännyt pikku hiljaa sormustinkokoelmaa kotimaasta ja ulkomailta. Vasta nyt, kun hän laittoi niitä näytteille Äetsän kirjastoon, Puusa huomasi, että hänellähän on ollut läheinen suhde sormustimiin lähes koko ikänsä.
–Ensimmäisen sormustimen ostin Kanadasta 1995. Menimme sinne mieheni sukulaisiin ja hänen veljensä vei meidät Niagaran putouksille. Siellä myymälässä huomasin, että tällaisiakin myydään matkamuistoina, kertoo Eija Puusa.
Hänelle sormustimet ovat tuttuja jo lapsuudesta, jolloin mummu opetti käyttämään polkukonetta ja ompelemaan käsin sormustinta käyttäen.
–Salon lakkitehtaalla olin kuusi ja puoli vuotta käsinompelijana. Ompelin turkislakkeihin vuoreja, ja siinä sormustin oli tarpeen. Ilman sormustinta neulan painaminen nahasta läpi olisi ollut mahdotonta. Harmi, kun minulle ei jäänyt lakkitehtaan ajoilta sormustinta muistoksi. Silloin en vielä tiennyt, että alkaisin näitä joskus keräämään.
–En ompele käsin edelleenkään mitään ilman sormustinta, en edes nappia paitaan, sanoo Puusa nauraen.
Vuonna 1996 Eija Puusa valmistui ompelija-artesaaniksi Tyrvään Käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta. Nykyään hän työskentelee lähihoitajana.
Sormustimien kerääminen alkoi Puusan mukaan huomaamatta.
–Niitä on tullut omilta matkoilta, mutta myös tyttäriltä ja veljeltäni, joiden matkoilta olen toivonut sormustintuliaista. Nämä ovat suhteellisen edullisia ja pieniä, eivätkä paina mitään.
–Joskus on kuulemma vaatinut etsimistä. Esimerkiksi Intian Goassa nuorin tyttäreni oli joutunut etsimään tuliaista kauan, kertoo Eija Puusa nauraen.
Kokoelma on kasvanut vuosien mittaan noin 70 sormustimeen. Joukossa on kaksi oikeasti sormustimena käytettävää sormustinta, muut ovat koriste-esineitä. Kauimmaiset ovat Thaimaasta ja Intiasta. Niagaran putouksilta on toinenkin, vuodelta 2011. Viimeisin hankinta on Puolan Gdanskista juuri ennen koronapandemian alkamista.
–Sormustinta ostaessani otan sen, mikä sillä hetkellä eniten silmää miellyttää. Ei minulla ole valinnassa mitään kriteerejä. Jos on jotakin paikallista erikoisuutta, kuten esimerkiksi Pietarista ostetussa meripihkasormustimessa, niin sellainen on aina hieno.
–Kotona sormustimista on osa esillä seinälistan päällä. On pitänyt hankkia näille sopiva pieni vitriini, mutta vielä se on hankkimatta.
Eija Puusan sormustinkokoelma on esillä Äetsän kirjastossa heinäkuun loppuun asti.
Vitriineissä on myös Päivikki Ristiniemen käsitöitä, muun muassa nyplättyjä liinoja.
tapahtumatiedot
Eija Puusan keräämiä sormustimia ja Päivikki Ristiniemen käsitöitä näytteillä Äetsän kirjastossa heinäkuun loppuun asti
