En ihmettele, miksi huittislaistaustaiset Sari Rautio ja Erkki Mikola innostuivat kokoamaan pianisti Tatenon taitelijakuvan kirjaksi. Tateno on työssään keskittynyt omaan ikigaihinsa. Siihen, minkä hän on kokenut olevan perimmäinen syy itselleen elää. Ihmiset, jotka paiskivat töitä oman intohimonsa eteen, ovat inspiroivia. Ehkä myös Rautio ja Mikola olivat ikigain äärellä kertoessaan pianistin tarinan; tarinan joka oli kerrottava. Kuulostaako sekavalta? Kannattaa lukea koko toimittajan Karrun kirjoittama juttu, niin asia selvenee.