Jokisen ura loppui mahalaskuun

21.08.2019 Sakari Sarkimaa, Rakuunat ja raivaajat -kirjan kirjoittaja

Timo Kouttu haluaa (LL 14.8.) rajoittaa sananvapautta siitä, kuka saa kirjoittaa Huittisista tai mitä kirjaani saa tai ei saa kuulua nimeä myöten. Näkemys rikkoo lakia. Sananvapaus on turvattu Suomen perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa.

Hän nostaa esiin uhkakuvia vastapuolista ja peräti marxismista, jotka eivät mitenkään liity aiheeseen.

Demokratian ja kehittyvän yhteiskunnan olemukseen kuuluu tehdä rehellisesti uudelleenarviointeja menneisyydestä eikä takertua sokeasti vanhoihin tulkintoihin, joissa osa faktoista sivuutetaan. Esimerkiksi totuuskomissiot selvittelevät menneitä vääryyksiä Pohjoismaissakin.

En esittänyt vaatimuksia anteeksipyynnöstä, vaan tein siitä ehdotuksen.

Kirjassani ei ole kysymys siitä, kunnioittivatko oppilaat opettajia vaan miten opettajat kohtelivat oppilaita. Jokinen oli karuin tapaus.

Tuskin ääriradikaalit oikeistovoimat pelastivat Suomen tulevaisuuden, sen tekivät kansa ja puolueet yhdessä. Jokisen omat poliittiset iikkeet kokivat mahalaskun, katosivat kartalta tai lakkautettiin fasistisina järjestöinä. Jokisen toimista löytyy paljon tietoa, ja niistä kirkko tai koulu ei voi ylpeillä.

Jokisen oma ura niin tuntiopettajana kuin kappalaisenakin koki mahalaskun. Lähdetietojen mukaan mies jäi pois koulusta ristiriitojen takia ja kirkkoneuvosto siirsi hänet yksimielisesti varhaiseläkkeelle.

Niin hyvä sananmies kuin hän olikin, mistä myös kerron, hänen pimeät puolensa pitivät häntä otteessaan.

Kannattajat eivät tahtoneet hyväksyä Jokisen häviötä kirkkoherranvaalissa, ei ehkä Jokinen itsekään. Tästä jäi säröjä.´Niitä, samoin kuin Jokisen ääriarvoja ja toimia maalaus kirkkoherrojen valokuvien joukossa yhä korostaa, joskin eri seinällä.

Tunnen pastori Jokisen taustat, joihin Risto Lauhanen (LL 14.8.) viittaa. Hän puhuu vapaussodasta, josta nykyään useimmiten käytetään termiä sisällissota.