Pebanttiinia ja valinnanvapautta

12.09.2018 Leo Härmä

 ”Kuulehan ukkoseni, ala nyt kalppia sinne lääkäriin, kun tuo etusormi on niin pahannäköinen. Punainen. Tulehtunut. Turvonnut.”

”Kyllä aikuinen mies tietää, milloin pitää lähteä terveyskeskukseen ja lääkäriin, sanoo isäntä.

”Ei tuosta nyt tiedä, millainen mätäpaise siihen tulee, kun sormi oikein tulehtuu. Ilmassa liikkuu kaiken maailman pöpöjä, streptokokkeja, sun muita, eikä tuollaista sormea sovi ihan joka paikkaan laittaa.”

”Ei tässä ole oikein nyt aikaa lähteä kaupunkiin, kun on töitäkin tähän aikaan vuodesta. Eikä tällä kylällä ole enää mitään valinnanvapautta, kun ovat menneet, junat, kaupat, myymäläautot, posti, pankit, koulut eikä tässä kylän lähimailla ole lääkärin lääkäriä, että sellainen on tämä mainostettu vallinnanvapaus.”

”Kun tässä on näitä kaupunkeja melkein joka suunnalla, menet vaikka lähimmän kaupungin suurimmalle terveysasemalle, olipa se sitten julkinen tai yksityinen”, pohtii emäntä.

”Niin, tähän valinnanvapauteen kuuluu kai sitten myös kaupungin valinta. Saiskohan tähän tapaukseen tilattua jopa Kela-taksin, se olisi paljon edullisempi kuin normaali taksi. Ja jos linja-autossa lähtee, menee siinä koko päivä, kun autot kulkevat niin harvoin.”

”Enpä usko, tuskin Kela-taksia tähän hätään voi tilata”, epäilee emäntä.

”Voihan sitä kysyä lääkäriltä tai hoitajalta, onko tämä sormi Kelataksin väärti vaikka paluumatkalle.”

Kuluu pari päivää, kun mies matkustaa kylältä kaupunkiin ja palaa iltapäivällä takaisin kotiin.

”No, mites se meni siellä lääkärissä?”

”Oikein hyvin, vaikka en täysin ymmärtänyt nuorta lääkäriä, koska hänellä oli hieman huono suomi. Hän saattoi olla jostain naapurimaasta, mutta oli hyvin ystävällinen”, toteaa isäntä.

”Saitko antibioottikuurin?”

”Ei, lääkäri sanoi, että kokeillaan ensi alkuun Bepanthenia.”

”Muistitko ostaa sitä pebanttiinia apteekista?”

”En”

”No, sulla on uusi reissu huomenna kaupunkiin.”