Potkukelkoista pyöräilykypäriin

10.01.2018 Minna Karru

Lukijan sana -vuosi alkoi vuonna 2017 samalla lailla kuin tänä vuonnakin. Huittislaiseen jouluiseen katukuvaan haluttiin takaisin punaiset valotähdet.

Tammikuussa kummasteltiin myös sitä, miksi jätteentyhjennysvälin määrittelee jätehuoltomääräys eikä maalaisjärki. Yhden hengen taloudessa, jossa kierrättäminen on kunniassa, ei kerry paljoakaan sekajätettä. ”Mutta ei kukaan halua tyhjästä maksaa, ja jos joka tapauksessa on maksettava, miksi kierrättää?”

Takaisin punaiset valotähdet."

Valaistusta asiaan saatiin helmikuussa. ”Kahdeksaa viikkoa pidempi säilytys voi aiheuttaa kohtuutonta hajuhaittaa, vaikka roskiksessa olisi vain vähän jätettä.”

Helmikuussa mietittiin olisiko Vuoden urheilija -mittelössä jääkiekkoilija Patrik Laineen pitänyt menestyä paremmin kuin maantiepyöräilijä Lotta Lepistön? Napakka-kirjoittaja totesi: ”Maailmanlaajuisesti jääkiekko on maantiepyöräilyyn verrattuna mitättömän pieni laji.”

Maaliskuu oli kunnallisvaalien vaalipuheiden aikaa, mutta muutakin haasteltiin. Keksittiin muun muassa, että Pyölönvuoren ulkoilureitillä voi potkukelkkailla.

 

Huhtikuussa esitettiin, että Huittisista tehtäisiin Suomen ruokakaupunki. ”Valistunut itsekkyys on oikeutettua. Tarvitaan huittislaista irtiottoa, esimerkiksi ruoka-alan paikallista tuottaja- ja jalostajalähteistä tutkimusta ja koulutusta.”

Toukokuussa moitittiin liputusta. Nostettiin esiin, että sekä kansallisena veteraanipäivänä että Mauno Koiviston hautajaispäivänä Huittisissa oli liian monta tyhjää lipputankoa. ”Liputuskulttuuri on mennyt ison askeleen taaksepäin.”

Valistunut itsekkyys oikeutettua."

Kesäkuussa odoteltiin innolla Rauman kaupunginteatterin Rakastunut Ryti -näytelmää, ei vähiten siksi, että toinen käsikirjoittaja on Vampulan suuri poika Tapio Liinoja. Sitäkin ihmeteltiin, miksi niin harva huittislainen käyttää pyöräilykypärää.

Avoimet puutarhat -päivän kohteille jaettiin kiitosta heinäkuussa. ”Tulipunaisia ruusuja teille hopeamaljassa.” Kiittelyn aihetta oli myös kotiseutuyhdistyksen järjestämä meijerikahakka-illan puhujissa. ”Saimme kuulla reipasta, huoliteltua, hyvätempoista puhetta, eikä mitään niinkutusta. Mielenkiintoiset. historiaamme syvälle luotaavat, jopa uudistuneet näkökulmat, avarsivat asioitten syitä ja suhteita.”

 

Elokuussa toimituksessa taputettiin omia päitä. Uusimaalainen lukija ihmetteli, miten lehdessä keksitäänkin aina niin kiinnostavia jutunaiheita.

Syyskuussa jo pimeni niin, että lukija muistutti heijastimien – loistoesineiden – käytöstä. Lokakuussa oli pimeää myös kahvilassa. Huittisten hämyt ja Diakin opiskelijat järjestivät Hulluna yönä Pimé Cafén. ”Aito tuntuma elämään, jossa näkövammainen elää arkeaan.”

Miten keksitäänkin niin kiinnostavia aiheita."

Marraskuussa Lukijan sanassa muun muassa kannustettiin käyttämään paikallisia palveluita. ”Huittisista löytyy monipuolinen ja hyvä tuotevalikoima ja Huittisiin kannattaa poiketa kauempaakin.”

Joulukuussa kyseltiin, onko Huittisissa pantu merkille, että bussiliikenneyhteydet ovat huonontuneet. ”Kaupungin vetovoimatekijöistä yksi merkittävimmistä on kärsinyt harvennuksen kuluvana vuonna.”

 

 

Verkossa puhutti eniten Lauttakylän koulu

Lauttakylä-lehden verkkosivulla lukijat heräsivät viime vuonna aina kun kyse oli Lauttakylän koulusta.

Puoltopuheita kirjoitettiin ensin sivistyslautakunnan esittelijän esitykselle uuden koulun rakentamisesta vanhan koulun paikalle. Myönteisiä mielipiteitä herätti sittemmin myös lautakunnan päätös esittää koulun paikaksi meijerin viereistä aluetta.

Terveisiä lähetettiin suunnittelijoillekin: ”Eikä sitten rakenneta mitään tummaa synkkää mörköä vaan valoisa ja iloinen koulu!”

Lehden Facebook-sivulla puhuttiin puukoulun puolesta. Tosin siellä nostettiin esiin myös ajatus: ”Mieluummin kait panostetaan opetukseen ja sen monipuolisuuteen kuin seiniin”.