Laaja päivystys lisää erikoissairaanhoidon ylikapasiteettia

05.12.2017 Jukka Tuori, maakuntaneuvos Huittinen

Laajan ympärivuorokautisen päivystyksen saivat yliopistolliset keskussairaalat sekä Lahden, Lappeenrannan, Porin, Seinäjoen, Jyväskylän, Joensuun ja Rovaniemen keskussairaalat. Riemu repesi näissä 12 maakunnassa. Vain sairaanhoitopiirien johtavat lääkärit tajusivat, mitä päätös merkitsi.
Tätä ennen oli mitelty siitä, kuinka monelle keskussairaalalle olisi viisasta antaa ”laaja” päivystys. Kokoomus ajoi sitä, että viisi yliopistollista keskussairaalaa saisi tämän vastuun. Moni asiantuntija kannatti, mutta esitys torjuttiin kuulematta pe-rusteluja. Maakunnat ja niiden kansanedustajat edunvalvojineen halusivat ja voittivat taistelun siitä, että meidän keskussairaala sai ”laajan” päivystyksen. Rahan ja kirurgien riittävyydestä ei ollut väliä.
Juuri kukaan päättäjistä tai tv-toimittajista ajankohtaisohjelmissa ei syventynyt siihen, mitä ”laaja” päivystys piti sisällään, oliko siihen valmiuksia.
Laajan päivystyksen sairaaloissa olisi 10 lääketieteellisen erikoisalan henkilökunta valmiudessa ympäri vuorokauden. Sydäninfarktin pallolaajennukset, aivoinfarktin hoito, vakavat tulehdukset tai liikenneonnettomuuksien uhrien tehohoito ja leikkaukset ovat esimerkkejä vaadittavasta valmiudesta.
Sairaanhoitopiireissä alkoi vimmattu rakentamis- ja rekrytointivaihe, jotta voitaisiin täyttää laajan päivystyksen velvoitteet. Ympärivuorokautinen päivystys sitoo valtavasti huippuosaajia. Samaan aikaan yksityiset sairaalat kilpailevat osaavasta henkilökunnasta. Esimerkiksi Op-sairaalat tulevat ottamaan merkittävän markkinaosuuden.
”Laajan” päivystyksen päätös sysäsi erikoissairaanhoidon kustannuskehityksen entistä suurempaan lentoon. Kuuntelin alkuvuonna pääministeri Juha Sipilän ra-diohaastattelua, missä hän sanoi: ”Erikoissairaanhoidon kustannussäästöjä haetaan sillä, että keskussairaalat erikoistuvat tiettyihin osaamisalueisiin”.
Sipiläkään ei tainnut tietää, että laaja päivystys estää erikoistumisen, sillä päivystävät keskussairaalat joutuvat osaamaan kaikkea. Erikoistumisesta ei ole mitään merkkejä. Kaikki paisuttavat omaa sairaalatoimintaansa.
Ymmärrän HUSin johtajan Aki Lindenin huolen siitä, että yliopistosairaalat me-nettävät asiakkaita. Linden syyttää siitä vain yksityisten toimijoiden tuloa sairaala-markkinoille. Se on osatotuus. Hän jättää sanomatta sen, että päivystysvastuun saaneet sairaalat eivät jatkossa lähetä vaativia leikkauksia enää yliopistosairaaloihin, vaan koettavat hoitaa ne itse.
Toivon sydämestäni, että olen edes osittain väärässä. Jos olen oikeassa, Suomen tasavallan rahat eivät riitä kaavailtuun parempaan sosiaali- ja terveydenhoidon perustason hoitoon, vaan menevät ylisuureen erikoissairaanhoidon tarjontaan maakunnissa.