Mika Stenforsille Kuninkaisten kärkihankkeesta

23.03.2010 Airi Viitanen

Toinen puhuu aidasta toinen aidan seipäistä!
Meijerihankkeessa on kysymys rakennuksen pelastamisesta ja paikkakunnan kulttuuri- ja monitoimitalotarpeesta.
Puhut kulttuuriväestä. Keitä he ovat? He ovat kaupunkilaisia, jotka rakentavat kaupungin kulttuuri-ilmettä, eivät he ole ulkopuolelta tulevia, joille kaupunki toimii vuokranmaksajana.
He eivät laske työtuntejaan eikä toiminta perustu rahalliseen palkkioon. Kaupungin seuroille antama vuotuisavustus on keskimäärin 150 euroa.
Sanot, että heidän pitäisi kartoittaa olemassa olevat tilat. He kartoittavat kaiken aikaa hakiessaan sopivia tiloja. Otan esimerkiksi kirjaston. Tiedätkö, että Hermanni- sali on varattu ensi jouluun saakka?
Oletko ollut koskaan ahtautuneena kirjaston lehtisaliin, kun siellä on ollut luento- tai yhteislaulutilaisuus? Kirjaston väki kantaa tuolit ja sisustaa lehtisalin sopivaksi esitykselle ja palauttaa sen sitten taas entiseen tarkoitukseensa.
Heidänkin henkilöresurssinsa ovat rajalliset ja he joutuvat palvelemaan virallisen työajan ulkopuolella, sillä lehtisalia voidaan käyttää vain kello 19 jälkeen.

Oletko ollut seuraamassa korkeatasoista musiikki- tai tanssiesitystä pitkänomaisessa voimistelusalissa? Minä olen, ja olen hävennyt huittislaisten puolesta. Saattaisi olla paikallaan kartoittaa päättäjien kulttuurinen kiinnostus.
Museo tarvitsee lisätilaa. Miten kuvittelet esimerkiksi Leppäsen kokoelmien siirron Kuninkaisiin?
Kysyn puolestani, onko varojen keruuta kartoitettu?
Onko tutkittu: EU-rahoitus, vai onko pelästytty siihen liittyvää vaivannäköä?
Entä valtakunnalliset säätiöt ja rahastot?
Entä vanhojen rakennusten kunnostamiseen tarkoitettu museoviraston tuki?
Entä ministeriöt, esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriö, jonka historiaan meijeri joskus on kuulunut? Se on katsonut suopeasti Huittisten suuntaan tänä vuonna ja myöntänyt Satafoodille huittislaisten makuelämysten markkinointiin 133 110 euroa.

Eri puolilta kerätyistä summista saataisiin alkupääoma meijerirakennuksen pelastustyöhön.
Sanot, että kymmeneen vuoteen kaupungilla ei ole resursseja. Mitä tapahtuu sitten, jos tulevien päättäjien kulttuurinen näkemys on yhtä visioton kuin nykyistenkin. Rapistuminen jatkuu, jos ei edes kattoa korjata. Tämä on realismia.
Kuninkaisten kärkihankkeessa on sen sijaan paljon utopiaa: perustuuko tuleva käyttö talkootyöhön ja miten on tilavuokrien laita?
Raportoiko ja koordinoiko naruja käsissään pitävä ”päähullu” ilmaiseksi, sivutoimisena vai onko perustettava virka?
Rakenteiden muuttaminen ja jalostaminen on kallista, budjetti ylittyy helposti kuten kävi elokuvateatterihankkeessa, jolloin kaupungin maksettavaksi jäi suuri osuus.