Vuosi meni, että hurahti! Nyt on kaikki vuodenajat testattu ja ehdoton suosikki on kyllä kesä. Silloin noi ihmistyypitkin ovat jotenkin vaan hiukan leppoisampia, eikä panta kiristä ihan niin paljon päätä. Ja lemppari oli kesäloma, kun koko lauma oli pitkän aikaa kasassa ja puuhasteltiin yhdessä kaikenlaista.
Mulle on tullut ihan tavaksi, että aina maanantaisin on työpäivä eli olen Lauttakylä-lehden toimistolla. Loppuviikko menee sitten kotona. Kesän jälkeen mulla oli ihan hirveen ikävä mun työkavereita. Yleensä jo tuulikaapissa, kun saavun toimistolle kajautan kirkkaalla tyttömäisellä äänellä ilmoitusluontoisen joikun, että kaikki varmasti tietää, että olen saapunut paikalle. Sitten kirmaan kaikkien luo vuorollaan ja tervehdin. Tietysti nappaan muutamat rapsutukset myös itselleni.
Sitten onkin aika pian aamukahvin vuoro, ja silloin on hyvä olla valppaana pöydän vieressä. Usein muutama paprikan, kurkun ja juuston palanen tipahtaa onnekkaasti suoraan suuhun. Päivällä luen sanomalehtiä, vahdin ikkunasta ohimenevän liikenteen ja tervehdin toimistolla poikkeavat asiakkaat. Päikkärit otan myös työpöydällä. Semmoista tää uutisvainukoiran homma on. Oikein mieluista hommaa, voin suositella muillekin.
Ja tosiaan perjantaina 8. päivä syyskuuta mulla oli synttärit. Tasan yksi vuosi pätkähti mittariin. Mulle näytettiin mun vauvakuvia, ja kuinka ihana pallero olin silloin tosi pienenä. Olen kuulemma vieläkin ihana. Synttäripäivänä sain valtavan määrän pusuja, herkkuja, ruoka-annokset olivat reilun kokoisia, painittiin, sain nukkua rauhassa päikkärit ja käytiin pitkällä lenkillä. Siinä on oikeastaan resepti täydelliseen päivään.
Olen huomannut, että joskus, jos palvelusväelläni on hidas aamu tai muuten hiukan nihkee päivä, niin pienellä painilla saa ihmeitä aikaan! Kunnon vääntöä sängyssä, sohvalla tai lattialla ja pitää muistaa äänitehosteet samalla. Lopuksi tietysti annetaan pusuja. Kyllä siinä saa aamujumpat ja virkeystasot nousuun.
Ei muuten ole ihan päivän selvää kaikille tuo päikkäreiden tärkeys. Ihmistyypit tuppaa monesti, jopa päivittäin häiritsemään kauneusuniani. Monesti vaikka rankan työpäivän päätteeksi, pistän pitkäkseni olohuoneen sohvalle. Ja ei kauaa mene, kun tarttis jo ulos lähtee tai aletaan imuroida ja siivota kauheella tohkolla. Imuria tykkään vahtia ja haukkua, se on semmoista leikkiä meillä imurin kans.
Ja ihan tosissaan päiväunet ovat tärkeitä vielä nuorelle käppänäteinille. Tästä tarvis hiukan lauman kesken käydä keskustelua, miten toimitaan jatkossa. Tai sitten alan koston tielle… voisin oikeastaan antaa ihmistyyppien maistaa omaa lääkettään. Keinoja tähän kyllä löytyy, kuten keskellä yötä haukkuminen parhaimpaan kuorsausaikaan. Meillä nimittäin kaikki kuorsaa! …kuulemma välillä minäkin. Mutta olen sitä mieltä, että seura tekee kaltaisekseen.
