Tervehdys koirakaverit ja muut ei niin karvaiset ystäväni!
Onneksi ollaan jo kevään puolella, vaikka takatalvi maaliskuun lopulla puski päälle. Minä en ole vielä kevättä ikinä nähnytkään, joten mielenkiinnolla odotan, mitä se tarkoittaa. Syksyn ja talven tiedän, sillä olen syntynyt 8. syyskuuta. Synttäreihin on vielä rutkasti aikaa. Joku kiva kesä on kans kuulemma tulossa. Saas nähdä, mitä sekin meinaa.
Sen olen huomannut, kun lenkillä ollaan, että ihmistyypit komentaa jokaisen lumesta pilkottavan koirankakkakasan kohdalla. Aurinko ne niin ihanasti sieltä sulattaa esille. Ja totta kai tekis mieli nuuhkaista ja maistaa. Monesti joudun partapyykille, kun kotio päästään. Kuulemma se on ihan vihon viimestä toisten jätöksiä syödä, voi saada semmoset sairaudet ja loiset riesaksensa, että joutuu lääkäriin! Melko kiltisti ne jätän kyllä omaan arvoonsa tien poskeen. Mua on ihan turha pelotella lääkärillä, koska tykkään käydä siellä. Lääkärit ja hoitajat ovat olleet mulle aina tosi kivoja. Rokotuksilla oon jo käynyt, eikä tuntunu missään.
Tienvarsia ovat koristaneet viime aikoina muutkin, kuten vaalimainokset. Ne nyt on ihan kivoja naamoja lenkkiä piristämässä. Kotona telkkarissa pauhaa vaalitentit, ja kuulen ihanilla luppakorvillani melkoista tivaamista ja välillä jopa kiukkuista puhetta sieltä telkkarista. Ihmistyypit alkoivat yks päivä kotona pohtiin, millaisen hiilitassun jäljen minä, pieni Lili, jätän tähän maailmaan. Kyllä taas jonkun verran ihmettelin, että tarkottaako noi ny, että mun tars hypätä takan luukusta sisään ja tahria puhtaat tassuni nokeen?
Hiilijalanjälki tarkoittaa tuotteiden, palvelujen tai toiminnan aiheuttamaa ilmastokuormaa eli sitä, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tuotteen tai toiminnan elinkaaren aikana syntyy. Kauhukseni kuuntelin, että tätä hiilitassuasiaa on hyvä myös kotona pohtia JA se alkaa kuulemma ruokakiposta ja varsinkin sen sisällöstä. Onneksi syön pääosin kotimaisia nappuloita, vegaaniksi en kuitenkaan ala, siihen vedetään raja!
Karvat kasvaa kovaa vauhtia ja lumi jää niihin melkoisiksi paakuiksi kiinni. Pienenä vinkkinä annan, että hakekaa äiteen kaapista vispilä. Se oikeasti toimii. Tää vinkki on poimittu somen ihmeellisestä maailmasta. Meillä nykyään aina vispilöidään tassut lumisen lenkin jälkeen. Sen jälkeen saan namin.
Nyt on tulossa pääsiäinen ja kuulemma on noitia liikkellä. Mun mielestä meillä jo yks sellanen muutenkin asuu ympäri vuoden. En tiedä sitten mitä kivaa pääsiäinen tuo koiralle tullessaan. En saa suklaata, enkä kai muutenkaan ylimääräisiä herkkuja, mämmiä en saa… kuolen varmaan nälkään.
