Ihana auringon paiste! Nyt kelpaa köllötellä ja nauttia lämmöstä. Kesä ihan ilmiselvästi lähestyy.
Olen teille kertonutkin aikaisemmin, että mulla on tilaa takapihalla juosta vapaana. Alkuvuodesta tein ikävät temput ihmistyypeille. Olin takapihalla touhuamassa tuttuun tapaan ja autoin klapien kannossa puuliiteristä. Huomasin sivusilmällä liikettä rannassa ja riistaviettini heräsi saman tein. Lähdin pinkomaan hurjalla vauhdilla kohti rantaa ja tiedän kyllä, että jäälle ei saa mennä. Siellä piilee suuri vaara, että tipun jäihin.
En kuitenkaan voinut asialle mitään, kun näin jäniksen pomppivan jäällä. En ottanut kuuleviin söpöihin korviini mitään huutoja ja kieltoja. Minä plikka päästelin niin lujaa kuin vain tassuista lähti jäniksen perään. Ensin laiturille ja siitä sujuvasti jäätä pitkin kohti naapurin rantaa. Ohitin kuitenkin naapurinkin ja juoksin pidemmälle, seuraavan naapurin rantaan. Sieltä hyppäsin jäniksen jälkiä pitkin onneksi kuivalle maalle. Hetken mietin, että missä oon. Onnekseni miestyyppi karjui niin kovaa, että sitten kuuloni yhtäkkiä palautui. Kiltisti juoksin hänen tykö ja siitä sitten kotio. En saanut kehuja!
Kuulemma viime syksynä talvi yllätti ihmistyypit jo lokakuussa ja siksi aita jäi laittamatta rantaan. Ensi syksynä siihen laitetaan hyvissä ajoin aita, etten talvella pääse jäälle. Oli kuulemma sydänkohtaus lähellä, kun olin lähtenyt karkuteille. Ei pieni käppänätyttö mitään saalistusvietilleen voi. Pari viime kuukautta onkin sitten käyty ulkona kytkettynä remmiin. Nyt odotellaan, että loputkin jäät rannasta sulaa pois. Sitten koittaa taas vapaus takapihalla.
Aurinko on varma kevään ja kesän merkki. Toinen merkki on, että lähden naistyypin kanssa käymään jäätelöautolla. Tänään oli kevään ensimmäinen jäätelöautokeikka. Jäätelöauton kuski kajautti tullessaan hyvin tutun serenadin ja hyppäsi heti ensimmäiseksi mua rapsuttaan. Oikein ystävällinen myyjä oli ja kiitoksen sana pitää hänelle antaa, kun vinkkasi koirien omasta jäätelöstä. Katsoin naistyyppiä silmiin hellyttävästi ja se toimi! Tällä kerralla sain oikein omaa jätskiä sieltä. Maistoin heti, kun kotiin päästiin. Sain syödä nätistä kulhosta oman jäätelöannokseni ja ihmistyypit söi omat puikkonsa. Oli yllättävän hyvää, maksan makuista. Sitä onneksi jäi pakastimeen vielä pari purkkia.
Apteekistakin sain tuliaisia, nimittäin punkkitabletit. Viimeksi eläinlääkärissä rokotuksilla käydessäni, tuli puheeksi punkkikarkotteet ja sain sieltä reseptin, jolla sain punkkipillerit ensi kesäksi. Ne ällöttävät punkin pirulaiset heräilevät juuri nyt! Viime vuonna ensimmäinen punkki puri vasta vapunaattona. Nyt otan lääkkeen hyvissä ajoin, niin ei tarvi sitten niistä ötököistä murehtia. Muut ötökät ovatkin oikein kivoja ja maukkaita. Kohta varmaan jo kevään ensimmäiset perhosetkin heräilevät.
