Mikäs tässä ollessa, kun juuri vietettiin valtakunnallisesti 4. lokakuuta eläinten päivää, joka on oikein kansainvälinen vuosipäivä! Silloin joutuu aina poseeraamaan kameralle ja se homma ei oo oikein mun juttu. En millään malta pysyä paikoillani sekuntia kauempaa. Lokakuun alku on ollut eläinrikasta aikaa, sillä yhtenä aamuna, kun lähdettiin töihin ja ajeltiin autolla pussipimeässä. Auto pysähtyi äkisti ja etupenkiltä kuului jotain manailua. Minä matkustan autossa omassa kuljetusboksissa takapenkillä ja siitä on katto yleensä auki, jotta voin katsella halutessani maisemia. Nostin kuononi kohti ikkunaa ja jäykistyin! Käppänähalvaus iski. Ei tullut pihahdusta ääntäkään. Häntäkin jäykistyi. Nimittäin auton ikkunasta katsoi sisään valtavan suuri pää, hevosen pää! Onneksi ratin takana istuva ihmistyyppi tiesi mitä tehdä, ja hän kurvasi autolla hevosten kotipihaan ja herättämään hevosten omistajat. Neljä hevosta kirmaili yön pimeydessä autotiellä, onneksi oli onnea matkassa ja mitään kolareita ei sattunut. Mutta sen vaan sanon, että kyllä ne ovat isoja ja hieman pelottavia tapauksia näin pienelle koiralle. Tosin omasta mielestäni olen suuri ja vahva sammakon pyydystäjä.
Mulle oli luvattu pitkä lomamatka Kuusamoon ja siitä oli sitten puhuttu vaikka kuinka kauan, että sinne mennään. Kuulemma kierretään pieni karhunkierros siellä ja käydään ehkä myös Hossan kansallispuistossa. No odotukset olivat tietenkin korkealla! Ajattelin, että siinä vasta on reissu tulossa ja pääsee tutustuun pohjosen poikiin. Kuinkas sitten kävikään… molemmilla ihmistyypeillä oli joku työruuhka joten ei lähdetty reissuun. Lisäksi kuulemma säätiedotukset näytti huonoa keliä. Mikä suuri pettymys!
No käytiin päivän kestävällä pienellä retkellä perjantaina. Pakattiin eväät ja homma alkoi näyttää siinä kohtaa lupaavalta. Reppuun laitettiin makkaraa ja voileipiä, ja mullekkin oma herkkutikku mukaan. Sitten autoon ja matka alkoi, vajaan kahden tunnin päästä olimme Ruovedellä, ja siellä lähdimme luontopolulle Helvetistä itään –kierrokselle. Siellä olikin mukavat maastot painella meneen. Pari kiukkuista koirakaveria tuli vastaan, mutta muut vastaantulijat olivat kivoja. Ja retken paras kohta oli eväiden syönti! Siinä olis koiran elämän kokoinen haaste, että kiertäisi kaikki 41 kansallispuistoa. Kuulemma ei varmaankaan kierretä, mutta edes puolet, niin olis hyvä.
Niin ja sitten tapasin teitä lukijoita Huittisten uudella torilla 30.9. ToriAreenassa! Siellä tuoksui vahvasti makkara kuonoon ja moni oli huolissaan, että saanhan minäkin oman maistiaiseni makkarasta. Nyt voin kertoa, että en muuten saanut! Kuulemma jotenkin valitettavasti unohtui! Tätä en käsitä… aamulla joutui heräämään aikaisin töihin, kotona sai nopeasti aamupalan ja sit mentiin jo kohti Huittista. Kaikki muut saivat makkaraa, mutta minä EN! Kotona sain taas koiran nappuloita ja kraanavettä. Ei mee ihan tasan koiran nappulat vai nallekarkit vai miten se sanonta ny menikään. No en nyt nälkiintynyt ole kuitenkaan, joten eiköhän tässä kuitenkin hyvin ole asiat.
Tällä viikolla on juhlantuntua töissä, kun ilmestyy Lauttakylä-lehden juhlalehti 110 vuotta! En oikein käsitä, kun en osaa laskea vielä ihan noin pitkälle. Mutta toivottavasti on herkkuluita tarjolla työntekijöille!
