Elämäni naisia, vahvoja, herkkiä

17.05.2017 Annika Lehto - Lauttakylän lukion opiskelija

Äitienpäivän kunniaksi vietimme sunnuntaina iltapäivää isovanhempieni luona. Mietin samalla ääneen kolumnin kirjoittamista. Kumpikin paikalla olleista äideistä – oma äitini ja isäni äiti – sanoivat, että voisin kirjoittaa äitienpäivästä. Tartuinkin sitten heti toimeen ja aloin pohtia, kuinka paljon se vaikuttaa lapseen, millaisia naisia hänen ympärillään on.
Minun suvussani on vahvoja naisia. Sellaisia, jotka käyttävät usein lausahduksia "mää itte" ja "annas ko mää", näin huittislaisittain. Toisaalta näiden vahvojen nais-en rinnalla on myös vahvoja miehiä, joiden kanssa kotityöt jaetaan yhdessä.
Joskus olen nähnyt vanhempieni myös kiistelevän siitä, kuka milloinkin saa tehdä minkäkin ulkotyön.  Minä en osallistu näihin kinoihin, ihan mielelläni annan heidän hoitaa ja kirjoitan samalla sitten vaikka tätä tekstiä.
Mutta tuollainen malli elämästä kykenevänä ja itsenäisenä naisena on tarttunut minuunkin. Itkeä saa, kun itkettää ja pyytää apua silloin, kun sitä tarvitsee.  Tosin ensin täytyy hampaat irvessä yrittää ja sanoa tuo "mää itte" -lausahdus.
Näen myös punaista, jos minulle sanotaan, että en jaksa vaikkapa kantaa jotain itse. Etenkin, jos tuo kyseinen "avulias" on mies. Jostain syystä selkäytimestäni tulee silloin käsky tiuskaista takaisin, että "ei tartte auttaa". En ole koskaan ollut sellainen tyttö, että pyytäisin miestä kantamaan laukkuni tai maksamaan juomani. No, ehkä isää korkeintaan.
Paitsi vahvoja, sukuni naiset ovat myös hyvin huolehtivaisia. Joskus se ärsyttää, ja joskus olisi ehkä helpompaa, jos osaisi kääntää huolehtimisvaihteen pois päältä. Se ei vaan ole niin helppoa – tiedän, koska myös minä olen perinyt äidiltäni tuon piirteen. Onneksi äiti ei aina tiennyt ihan kaikkia teini-iän metkujani.
Äiti on paljon muutakin kuin nainen, joka synnyttää lapsen. Vaikka äidin avun tarve fyysisesti vähenee iän myötä, koen ainakin itse, että henkisesti suhteeni äitiin on yhä tärkeämpi, mitä vanhemmaksi tulen. Äiti on  minulle se ihminen, jolle voi kertoa noloimmatkin ongelmat ja jonka viereen yhä kömmin, jos eteeni tulee suruja.
Kiitos siis kaikille vahvoille ja huolehtivaisille äideille. Ilman teitä ei olisi meitä.