Vihollisena valkoinen suorakulmio

15.05.2019 Nea Peltola

Olen tuijottanut tyhjää, valkoista word-sivua kolme päivää. Kirjoittaminen on ollut aina minulle mieluista, mutta aloittaminen on hankalaa. Iskee ideapuute ja niin sanottu ”tyhjän paperin syndrooma”.

Oikeastaan, vaikka minulla olisi ideakin valmiina, en silti osaa aloittaa tekstejäni. Välillä saatan aloittaa kirjoittamisen keskeltä tekstiäja pikkuhiljaa koota sitä valmiiksi. alun ympärille.

Toisinaan tyhjän paperin kammo äityy niin pahaksi, että alan tietoisesti välttää valkoisen paperiarkin tuijotustilanteita ja päädyn lopulta kirjoittamaan yömyöhään muutamaa tuntia ennen deadlinea, kun on pakko. Silloin alkaa välillä ajatus kulkea, mutta silloin tällöin tulee kirjottamisesta pakkopullaa, eikä se olekaan enää niin mukavaa.

Kuulun niihin ihmisiin, jotka googlettavat apua kaikkiin vastaan pamahtaviin ongelmiin. Kertaakaan en ole onnistunut saamaan apua ideapuutteeseen netistä.

Kun hakukenttään kirjoittaa ”tyhjän paperin syndrooma” ja painaa enteriä, latautuu ruudulle satoja artikkeleita kuinka selättää tämäkin kammo viidellä yksinkertaisella vinkillä.

Useimmat vinkeistä olen todennut itselleni turhiksi. Ei auta kuin kirjoittaa jotakin tai olla kirjoittamatta. Kun vaan alkaa sutata jotakin töherrystä, niin alkaa sieltä hahmottua jonkinlainen idea, johon tarttua ja mitä rakentaa eteenpäin. Tai sitten vaan odottaa, että herää keskellä yötä päässään mestari-idea, jonka aamusella on jo unohtanut, ellei muista unenpöppörössään laittaa ideaa muistiin.

Eteenpäin ei pääse kuin yrittämällä.

Minulle on aina ollut helppoa kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta. Osaan venyttää maailman epämielenkiintoisimmasta asiasta kertovaa esseetä tarvittavaan sanamäärään saakka, vaikka ei se pätkääkään kiinnostaisi. Kun aiheen tai tehtävänannon saan, ei kirjoittamisessa ole mitään ongelmaa, tekstiä syntyy kyllä.

Tiedän, että joillakin ongelmat ovat toisenlaiset ja sitä tarinaa ei saa paperille sataa sanaa enempää, vaikka kuinka puristaa. Stressaaminen vain pahentaa ongelmaa eikä asioissa pääse eteenpäin kuin yrittämällä saada aikaan edes jotakin, ja parantelemalla alustusta sen verran, että siihen on tyytyväinen.

Tyhjä tai puolityhjä word-tiedosto ei elämää kaada, kun ei anna sen kaataa.