Jytkyä odotellessa

13.03.2019 Nelli Mäkitalo - huittislainen suomen kielen opiskelija

Viime perjantain ratoksi pääministerimme täräytti mojovan tiedonannon hallituksen erosta. Asiaa seurattiin uutiskanavilla, ja siitä kohistiin sosiaalisessa mediassa.

Kuinka ollakaan, Sipilä entisine hallituskumppaneineen onnistui varastamaan huomion niin kansainväliseltä naistenpäivältä kuin Suomen lajien uhanalaisuutta käsittelevän Punaisen kirjan julkistamiseltakin.

Tästä valokeilan kaappauksestahuolimatta olen ilahtunut, että hallituksen kaatuminen ja siten politiikka kiinnostaa kansalaisia. Politiikantulisi kuitenkin kiinnostaa huomattavasti enemmänmyös nuorempaa väkeä.

Nuorten aikuisten el 18–24-vuotiaiden äänestysprosentti viime kuntavaaleissa oli surullisen pieni, sillä Tilastokeskuksen mukaan yli puolet ikäryhmästä ei äänestänyt. Politiikka ei tunnu kiinnostavan nuoria, mutta ei ihmekään – eihän politiikkakaan ole kiinnostunut nuorista.

Jo kuopatun hallituskauden aikana leikattiin esimerkiksi koulutuksesta ja opintotuesta, millä on suuri vaikutus nuoriin nyt ja tulevaisuudessa. Vaikuttavia ilmastotekoja ei tohdita tehdä, vaikka tekemättä jäävillä päätöksillä ja teoilla on väistämätön vaikutus juuri nuorten tulevaisuuteen.

Onko ihme, jos nuori menettää uskonsa ja kiinnostuksensa politiikkaan ja poliitikkoihin jo ennen äänestysikää?

Politiikan tulisi kiinnostaa myös nuorempaa väkeä.

En osoita syyttävällä sormella ainoastaan päättäjiin. Ongelma piilee myös yhteiskunnallisessa ilmapiirissä, mikä näkyy valitettavan usein esimerkiksi nuorten eduskuntavaaliehdokkaiden Facebook-julkaisuissa.

Olen nähnyt hävyttömän paljon aliarvioivia ja ylimielisiä kommentteja, joissa ehdokasta kehotetaan kuluttamaan koulunpenkkiä lisää ja hankkimaan kosolti elämänkokemusta.

Tosiasia on kuitenkin se, että nuorella sukupolvella on paljon sellaista osaamista ja ymmärrystä, jota vanhemmalta sukupolvelta ei löydy; valitettavan usein sedät ja tädit tekevät setien ja tätien politiikkaa.

Vuoden 2015 eduskuntavaalit olivat sikäli historialliset, että ensimmäistä kertaa eduskuntaan valittiin 1990-luvulla syntynyt kansanedustajaehdokas.

Luon toiveikkaana katseeni huhtikuulle. Jääköön tämä vaalivuosi historiaan ysäripoliitikkojen jytkynä!