Suunnittelua ja hetkessä elämistä

07.08.2019 Annika Lehto - Luokanopettajaopiskelija

Suunnitelmallisuus on aina ollut osa oman elämäni kulmakiviä ja arvoja. Olen oppinut suunnittelemisen, ajoissa olemisen ja ehkä melkoisen etukäteen stressaamisenkin jalon taidon perheeltäni.

Kaikille se, että on varhain perillä asioiden yksityiskohdista, ei kuitenkaan ole niin tärkeää, ja joskus se aiheuttaa itsessäni suurta ihmetystä tai toisaalta jopa kateutta.

Olisihan se ihan kiva silloin tällöin vain heittäytyä, mennä vaan niin sanotusti virran mukana ja katsoa, mitä elämä tuo tullessaan.

Annan pari esimerkkiä siitä, miten tällaiset erot ihmisten toiminnassa näkyvät.

Ensinnäkin kolmas vuosi luokanopettajaopinnoissani alkaa syyskuun alusta, ja sepäs vasta suunnitelmallisuuteni onkin herättänyt.

Opettajankoulutuslaitoksella homma toimii käytännössä niin, että kahtena ensimmäisenä vuonna omille valinnoille ei opinnoissa juuri ole tilaa, vaan mennään laitoksen antamien lukujärjestysten mukaan ja hoidetaan pois alta lähes kaikki ”perusjutut”, jotka jokaisen luokanopettajan tulee tietää. Siis ainakin laitoksen opetussuunnitelman mielestä.

Alkavana kolmantena vuonna sen sijaan valintoja on tehtävä runsaasti ja eräänlainen erikoistuminen alkaa sivuaineiden myötä. Suunnittelutaidostani on ollut paljon hyötyä siinä, että olen jo ajat sitten ottanut selvää tulevien kurssieni ilmoittautumisajoista sekä -paikoista lukujärjestyksessäni.

Uskon, että tässä asiassa moni, joka ei niin välitä ”etukäteen stressata tuollaisesta”, tuskailee sitten, kun opinnot ovat jo alkamassa, eikä kursseille enää mahdukaan tai ne menevätkin päällekkäin toistensa kanssa.

Hauskoista jutuista ei kannata kehittää stressinaihetta.

Toinen esimerkki, jossa erot suunnitelmallisten ja ”hetkessä eläjien” välillä tulevat esiin, löytyy yhteisten reissujen suunnittelusta.

Olemme juuri suunnittelemassa kaveriporukan kolmipäiväistä mökkireissua. Ja vaikka olemme hyvinkin samanhenkisiä ihmisiä muuten, on pääni välillä räjähtää sellaisissa tilanteissa, joissa joidenkin mielestä on oikein hyvä idea mennä vaan kauppaan ja katsoa siellä sitten, mitä ostetaan.

Itse olen tietenkin henkeen ja vereen kauppalistan, pakkauslistan, to do -listan ja listan listan listan kannalla.

Olen kuitenkin huomannut, että vaikka omat aivoni vastaan laittavatkin, reissujen suunnittelu saakin välillä olla suurpiirteistä. Hauskoista utuista ei kannata kehittää stressinaihetta miettimällä liikaa yksityiskohtia.

Olen siis yrittänyt sopeutua suunnittelemattomuuteen, mutta itselleni olen toki silti kaikessa hiljaisuudessa väsännyt hiukan kauppaja pakkauslistaa.

Jonkinlainen kultainen keskitie lienisi tässäkin asiassa se paras vaihtoehto, jota on hankala löytää. Useimmiten mukavassa kaveripiirissäni se menee niin, että suunnitelmalliset ihmiset auttavat suunnitelmallisuutensa hukanneita tarpeen vaatiessa, ja toisaalta meitä ylen määrin suunnitteleviakin osataan välillä neuvoa hiukan löysäämään pipoa.