Puhumisen monimuotoinen taika

07.03.2018 Markus Tihumäki - huittislaislähtöinen maalipalloilija ja fonetiikan yliopisto-opiskelija

Puhuminen on vuorovaikutuksen tärkein väline.

Puhumisen taito ja puheen ymmärtäminen on mahdollistanut ihmisen ja yhteiskunnan kehityksen. Puhuminen on monelle itsestään selvää, mutta itse asiassa hyvin vaikeaa.

Suurimmalle osalle ihmisistä puheen tuottaminen äidinkielellään on vaivatonta. Sitä tuottaa äänteitä ja äänteiden muodostamia sanoja suustaan sen kummemmin ajattelematta mitä sen eteen oikeastaan tekee.

Ääntöelimistön monet pienet palaset mahdollistavat ymmärrettävän puheen. Keuhkoilla hengitettävästä ilmasta saatu ilmavirta äänihuulten kautta yhdessä suussa tapahtuvan työn kanssa saa ääntä aikaan. Kurkunpää ja kieli yhteistyössä
kitalaen, hammasvallien ja huulten kanssa lopulta tuottaa foneettiset äänteet, joihin pystymme vielä lisäämään äänenpainoja, sana- ja lausepainoja ja puhumisestamme tulee sujuvaa.

Voin todeta sinun asuvan Huittisissa. Kun ilmaisen saman lauseen: ”asut Huittisissa”, nostaen viimeisen sanan lopun äänenkorkeutta, toteamus muuttuukin kysyväksi.

Niin, ihmisellä on aika monimuotoinen ja hieno kyky. Kaiken lisäksi tämä kaikki tapahtuu sen kummemmin ajattelematta. Ajattelemista vaatii lähinnä se, mitä suustaan haluaa ulos antaa. Toisinaan kuitenkin puhutaan henkilöistä, jotka puhuvat ennen kuin ajattelevat.

Joskus puhuminen on liian myöhäistä.

Niin no, onhan sitä välillä hyvä miettiä mitä sanoo ja missä. Oikeastaan sitä tulee mietittyä hyvinkin usein, miten jonkin asian ilmaisisi kaverilleen, läheiselleen, ylipäätään toiselle ihmiselle. Varsinkin silloin, kun kerrottava asia on herättänyt puhujansa sisällä tunteita; vihaa, rakkautta, pelkoa, toivoa. Yhtäkkiä puhuminen on yllättävän vaikeaa.

Vaikeaa on myös puhumattomuus. Ihminen on tunteva olento, joka pitää sisällään todella paljon ajatuksia, tunteita. Monesti piilotamme ne muilta.

Varmasti jokainen on joskus tilanteessa, kun itsessään puhumattomuus painaa ja vaivaa. Haluaisi tuoda tunteitaan, toiveitaan, ajatuksiaan ulos. Sen toteuttaminen kuitenkin vaikeutuu tai jopa estyy miettiessämme mitä se toinen ajattelee.

Puhuminen saattaa pelottaa. Pelkäämme sen aiheuttamaa reaktiota. Pelkäämme satuttavamme puheella joko toista henkilöä tai itseä. Kuitenkin kannamme painetta sisällä ja keräämme rohkeutta puhua.

Sanotaan, että totuus ja puhuminen voi satuttaa. Mahdollinen kipu on kuitenkin usein hetkellinen verrattuna jatkuvasti sisällä olevaan paineeseen, kantamiinsa tunteisiin. Päinvastoin puhuminen saa myös helpotuksen, onnellisuuden tunteet paikkaamaan paineen.

Joskus tulee aika, jolloin puhuminen on liian myöhäistä. Miksi odottaa sitä?