Lapsuusmuistoja Huhkolinnasta

07.02.2018 Satu Ojala

Huhkolinna on liittynyt oleellisesti lapsuuteeni ja nuoruuteni. Olin 13-vuotias, kun Huhkolinnan avajaisia vietettiin. Luonnollisesti en ollut vielä avajaisissa, kun rippikoulu oli vielä käymättä.

Isäni oli yksi urheilutalon puuhamiehistä. Vasta äskettäin olen tajunnut sen työmäärän, mitä hän teki talon aikaansaamiseksi ja sen alkuvaiheilla.

Ketosen Heikiltä kuulin, että Huhkolinna oli aikanaan ainoa urheilutalo, ja ilmeisesti vieläkin, jonka SVUL:n ja TUL:n seurat ovat yhdessä rakentaneet.

Huhkolinna oli paikalliselle urheiluväelle kuin taivaan lahja: siellä pääsivät niin yleisurheilijat, lentopalloilijat kuin monet muutkin lajit harjoittelemaan. Seurojen talkooväki puhalsi samaan hiileen ja talkoolaisia riitti työhön kuin työhön. Seurat ovat tehneet talkoita käsittämättömän paljon. Osa jäsenistä oli lainojen takuumiehinä henkilökohtaisesti. Kaikki takaajat eivät tätä uskaltaneet edes kotona kertoa.

Lujalla ja Pyryllä oli hyvät joukkueet lentopallossa ja paikalliskamppailut olivat kiivaita. Molempien edustusjoukkueet pelasivat miesten supersarjassa, joka vastaa nykyistä ykkössarjaa. Arvata saattaa, millaisen joukkueen seurat olisivat yhdessä saaneet kokoon.

Isä järjesti alkuvaiheessa Huhkolinnan tanssien ohjelmaa. Meillä oli mappeja, joissa oli sopimuspapereita eri ohjelmatoimistojen kanssa ja pääsin salaa kurkkaamaan, mitä bändejä milloinkin talossa esiintyy.

Bingo oli Huhkolinnassa varsin suosittu toiminnan rahoitusmuoto. Isäni aloitteesta se kuulemma Huhkolinnaan tuli. Lapsuudesta muistan, kun äitini Eevan kotikonnuilla Etelä-Pohjanmaalla käydessämme kiersimme bingopaikkoja. Isäni kävi

Talkoolaisia löytyy työhön kuin työhön."

haistelemassa miten bingoa pyöritettiin, millaisia palkintoja oli jaossa ja mitä siitä järjestäjät kostuivat.

Yksi bingokerta on jäänyt mieleeni, kun istuimme lappuinemme autossa jonkin seuraintalon pihassa. Kaikki pelaajat eivät mahtuneet sisälle, joten osa istui ulkona ja numerot kaikuivat pihalle kaiuttimien kautta. Kun oikea rivi osui autossa istuvan kuponkiin, painettiin torvea ja ”manu” tuli noutamaan lapun.

Huhkolinnaan liittyy varmasti monella muullakin muistoja. Niitä haluaisin kuulla, jotta voin kertoa niistä tulevassa juttusarjassa.

Kirjoittaja on Lauttakylä-lehden toimittaja.