Sukka sukkaarum – väkisin vääntäminen jääköön

06.02.2019 Anna Nieminen

Valtakunnallisesta käsityölauantaista innostuneena kävelin jälleen kerran villalankakopallemme, joka oli visusti työnnettynä pitkälle sängyn alle. Kaivoin vuosi sitten hylätyn kutimeni esille ja mietin, että mitähän olin tästä ollut tekemässä.

Muutama rivi yksinkertaista kaksi oikein, kaksi nurin neulosta oli valmistunut ja sen jälkeen se oli työnnetty takaisin koppaan ja koppa sängyn alle.

Olen elämäni aikana kutonut kaksi pakollista lapasta kouluaikoina ja vapaaehtoisesti kolme villasukkaa. Kyllä, kolme villasukkaa. Näistä kaksi kovan tappelun siivittämänä itseni kanssa kymmenen vuotta sitten.

Sukat näyttivät niin kehnoilta, että taisivat joutaa roskakoriin. Ja tämän kolmannen villasukan tein siitä vuosi sitten kesken jääneestä kutimesta. Ajattelin, että kokeilen, jospa kärsivällisyys olisi kasvanut sen verran vuosien aikana, että sukan kutominen luonnistaisi jo paremmin.

Tein sukan varteen hienon raidankin erivärisellä langalla. Päätin kivenkovaa olla taitava käsityöläinen vaikka hammasta purren, mutta mitä turhia. Minulta kului yhdensukan tekemiseen kaksi viikkoa, jotka sisälsivät muutaman kerran kutimien lennätyksen nurkkaan, kymmenen kertaa Youtube-ohjeen katsomisen sukan kavennuksista ja vallattoman lopputuloksen. Päätin, ettei neljättä sukkaa synny koskaan, tämä olisi tässä.

Kiitollisena ja tyytyväisenä istun ystävien kutomat sukat jalassa.

Päätin kivenkovaa olla taitava käsityöläinen, vaikka hammasta purren.

Kuten eräs viisas nainen totesi, kaikki eivät ole käsityöihmisiä. Teen kyllä mielelläni muita käsitöitä ilman poskien punoitusta ja otsaryppyjä, mutta kutominen ja virkkaus eivät sovellu minulle. Tuon kahden viikon aikana kun kutimet saivat ilmalentoja, käteni etsivät pikapikaa tilalle vasaran ja nauloja. Mitä sitä itseään kiusaamaan sukkapuikoilla, kun toisenlaiset työt ja harrastukset sujuvat paljon paremmin ja vieläpä hermoja menettämättä.

Olen suotta vaatinut itseltäni vuosien ajan sellaista osaamisaluetta, joka ei ole omaani. Vain siksi, kun muutkin tekevät ja osaavat, on minunkin hallittava tämä asia. Nyt virallisesti jätettäköön tämä väkisin vääntäminen niille, jotka siitä nauttivat ja joilta se sujuu kuin tanssi.

Nostan uljaasti hattua jokaiselle, joka on eläissään kutonut kymmeniä tai satoja sukkapareja. Tai oikeastaan jokaiselle, joka on saanut aikaan yhdenkin sukkaparin niin, että kehtaa niitä jaloissaan
kuljettaa.
Kirjoittaja on Lauttakylä-lehden avustaja.