Helpottavaa Akua lukutaito-ongelmiin

05.12.2018 Mikko Perttunen

O-M-E-L-E-T-T-I.

Viime viikot olen saanut ylpeänä seurata, kuinka poikani kulkee isänsä räpylänjäljissä ja oppii lukemaan Aku Ankasta. Edellä oleva kaupungin nimi Carl Barksin tarinassa Kohtalokkaat kanat lienee ensimmäinen ihan itse luettu sana (jos siis ei oteta huomioon omaa nimeä, ”isiä”, ”äitiä” ja niin edelleen) – ja tuli aika lailla puskista: yhtenä hetkenä sarjakuvalehden kuvien katselu muuttuikin ääneen tavaamiseksi.

Siis mitä sä sanoit?

Omalla kohdallani tuo hetki oli jokseenkin samanlainen: makoilin sängyllä selaillen Roope Setä -lehteä, ja kun vanhempani kysyivät, että mitä touhuan, vastasin lukevani.

Hämmästys oli kuulemma tuolloinkin melkoinen, mutta testi paljasti, että olin piru vie tosissani.

Poikani kulkee isänsä räpylänjäljissä.

Torstaina vietetään itsenäisyyspäivää. Kun Suomen suosituimman televisio-ohjelman eli Linnan juhlien esiintyjiltä kysytään, mistä he ovat ylpeitä ja mitä arvostavat suomalaisuudessa, nousevat esiin sellaiset asiat kuin puhdas luonto, tasa- arvo, koulutus ja lukutaito. Itsenäisyyteen ja suomalaisuuteen vuosikymmeniä ihan syystäkin liitetty sotakuvasto vähenee sitä mukaa, kuin nuo hirveät ajat itse kokeneiden määrä vääjäämättä kutistuu.

Tämä on hyvä, sillä vaikka sotiemme urhoilla ja Suomi-konepistoolilla on korvaamaton merkitys itsenäisyytemme säilyttämisessä, valtio meistä tuli ennen kaikkea sivistyksen ja kansallisen identiteetin muodostumisen kautta. Suomalaisia olimme tietysti olleet jo ennen vuotta 1917.

Siihen nähden, että kirjoitan työkseni, luen yllättävän vähän. Vaikka nautin lukemisesta siihen toimeen tarttuessani, valitsen silti uuvuttavan päivän päätteeksi liian helposti Netflix-sarjan eli viihteen hieman valmiimmaksi pureskeltuna.

Suomi oli jo viime vuosisadan alussa lukutaitotasoltaan kansainvälistä huippua, ja on sitä edelleenkin, mutta tutkimusten mukaan yllättävän monen aikuisen lukutaito on täälläkin puutteellinen. Se on valtavan surullinen asia.

Sisäistämisessä on toki pojallanikin vielä kehitettävää, sillä kun sana on tarpeeksi pitkä, ehtii alku unohtua ennen kuin on kunnolla päästy loppuun saakka. Sellaisetkaan yksinkertaiset sanat, kuten maakuntavaihekaava tai sarjakuvapiirtäjä, eivät oikein mene jakeluun.

Lukekaa siis, hyvät ihmiset, lukekaa − vaikka sitten sitä Aku Ankkaa!