"Soon niitä herraan metkuja"

24.12.2017 - 05:58 Mikko Perttunen & Minna Karru
Toimittajat Mikko Perttunen ja Minna Karru ja menivät metsään. Omenoiden ja lippunauhan jälkeen he siirtyivät toimimaan joululaulun mukaan: "Latva saapi tähtösen, oksat kaikki, tiedät sen, paljon kynttilöitä." (Kuva: Sari Mäkelä)

Metsässä kuusi on Picea abies, Suomen toiseksi yleisin puulaji.
Sen parhaita tuntomerkkejä ovat neulasten tummanvihreä väri ja kartiomuotoinen tasaisesta ylöspäin kapeneva latvus. Rakenteeltaan kuusi on solakka ja suorarunkoinen puu, jonka juuristo on pinnanmyötäinen. Kuusta esiintyy koko Suomessa pohjoisimpia tunturiseutuja lukuun ottamatta.
Minna Karru: Mutta kollega, maisteri Perttunen, mitä tapahtuu kuuselle (viroksi kuus, liiviksi kūzõ, pohjoissaameksi guossa ja udmurtiksi kyz), kun joulun aika lähestyy?
Mikko Perttunen: Hyvä kysymys maisteri Karru. Oi kuusipuu. Se revitään säälimättömästi irti luonnollisesta elinympäristöstään ja raahataan sisälle ihmisasumukseen, vaihtoehtoisesti myös torille. Itse asiassa alkuun kuuset koristivatkin juuri julkisia tiloja ja niitä pystytettiin muun muassa kiltarakennuksiin.

MP: Tuntemamme joulukuusen taustat löytyvät Keski-Euroopasta, luultavasti Pohjois-Saksasta. Yleisesti kuusen alkukotina pidetään Ranskan Strasbourgia. Joulukuusi yhdistetään usein hieman virheellisesti Martti Lutheriin. Se on tosin perusteltua siinä mielessä, että joulu- tai juhlapuu yleistyi nimenomaan protestanttisessa Pohjois-Saksassa 1500-luvun lopulta alkaen ja levisi samanaikaisesti uskonpuhdistuksen oppien kanssa. Katoliset alkoivatkin kutsua luterilaisuutta ”joulukuusiuskonnoksi”.
MK: Luther-erheessä onkin kyse mielikuvituksen luomasta legendasta. Siihen sisältyy huittislaissyntyisen tohtori Juhani Forsbergin mukaan silti täysin vakavasti otettava sanoma.

Hyvinkin voi olla, että joulupuu on rakennettu väärin.

MK: Jos vihreää joulukuusta ajatellaan paratiisin elämän puun vertauskuvana, silloin se muistuttaa meitä ihmisen alkutilasta. Ihmisen viattomuus särkyi Adamin ja Eevan syötyä kielletyn hedelmän hyvän ja pahan tiedon puusta. Joulukuusi on vertauskuva siitä, että ihmiseksi tullut Jumalan Poika korjasi syntiinlankeemuksen aiheuttaman vaurion. Tämä on Lutherin teologian ja julistuksen ydintä.
MP: Toisaalta ikivihreällä puulla on vanhastaan paikkansa myös muissa kulttuureissa. Roomalaiset käyttivät laakerinlehviä, Skandinaviassa talvipäivän seisausta juhlittiin viheriöivin oksin. Kalevalassakin kuusi lennätti Ilmarisen Sammon taontaan.
MP: Vihreä väri antoi voimaa ja sen uskottiin suojaavan pahalta. Viheriöivien, koristeltujen oksien toivottiin edistävän hedelmällisyyttä ja hyvinvointia.

MK: Mutta oletko Perttunen kuullut kuusista, pyramideista ja Napoleonista?
MP: Että mitä?
MK: Keskiajalla Etelä-Euroopassa yleistyi joulukoriste, jossa oli aseteltu päällekkäin useita pyöreitä tai kahdeksankulmaisia levyjä. Jokaisessa kerroksessa oli Raamatun hahmoja ja jouluseimi – kukkasin ja värillisin nauhoin koristeltuna.

Hanhestako siis sikisi muovinen tekokuusi, lehväs uskolliset?

MP: Näistä olenkin kuullut, joulukuusihan lainasi kynttilänsä niistä saksalaisrakennelmista. Mutta entä se Napoleon?
MK: Kun Napoleonin Pohjois-Afrikan sotaretki päättyi 1801 ja Ranskan joukot palasivat kotiin, he toivat mukanaan Gizan pyramideja esittäviä piirroksia, jotka levisivät muualle Eurooppaan. Saksassa huomattiin egyptiläisrakennelmien muistuttavan hieman huippua kohti kapenevia saksalaisia joulukoristeita. Siksi niitä koristuksia alettiin kutsua joulupyramideiksi.

MP: Eihän kuusessa koskaan voi olla liiaksi koristeita?
MK: Hyvinkin voi olla, että joulupuu on rakennettu väärin. Ainakin jos on uskominen brittiläisen Sheffieldin yliopiston opiskelijoita. He ovat kehittäneet laskurin, jossa kuusen korkeuden perusteella voi määritellä esteettisesti sopivimman valo- ja koristenauhojen pituuden, latvatähden koon sekä pallojen määrän.
MK: Silläkin uhalla, että olemme humanisteja kirjoitan numeroin, että 2 metriä korkeaan kuuseen tarvitaan 41 koristepalloa sekä 10,2 metriä koristenauhaa. Ja älä huoli, vaikka kuusesi on muun mittainen, opiskelijat ovat luoneet laskurin, joka hoitaa laskemisen puolestasi.

MP: Ensimmäinen sähköllä valaistu ulkokuusi seisoi muuten New Yorkissa 1882. Suomen ykköspaikkakunta oli Tampere, jonka kauppatorin kuusessa syttyivät värilliset lamput 1894.
MK: Sisäkuusissa oli ennen sähköaikaa tietysti käytössä elävät kynttilät, aina liekit loistavat joulupuista, mutta miten kynttilät kiinnitettiin kuuseen?
MP: Ensin ihan vain langalla, sitten otettiin käyttöön nipistinmallisia kynttilänpidikkeitä. Oli myös olemassa vastapainollisia pitimiä. Molemmansorttisia pidikkeitä tehtiin myyntiin kotityönä tai vaikka vankiloissa.
MK: Ja valaistuihan kuusi hetken ajaksi tähtisadetikuinkin. Ihan ensiksi niitä tosin kutsuttiin magnesium ihmekynttilöiksi.

MP: Tietääkös Karru, miten se rätinäpuikko olisi toiminut höyhenkuusen kanssa?
MK: Häh, höyhenkuusi?

Pölkky suojasi pahoilta hengiltä ja sen äärellä tehtiin ennustuksia.

MP: Erityisesti saksalaisten keskuudessa joulupuun hankkimisesta tuli niin suosittu tapa, että 1800-luvulla edessä oli puupula. Vuoden 1845 vaiheilla keksittiin vaihtoehto, jonka oli määrä pelastaa Saksan metsät: höyhenistä tehty joulupuu. Hanhi kuului Saksassa yleisiin ruokapöydän antimiin, ja sen höyhenet oli helppo pujottaa vahvaan teräslankaan. ”Oksat” asetettiin runkoon, ja koko komeus värjättiin vihreäksi. Sitä samaa ”puuta” pystyttiin myös käyttämään vuodesta toiseen. Ei voi toivo pettää!
MK: Hanhestako siis sikisi muovinen tekokuusi, lehväs uskolliset?
MP: Sitä ennen amerikoissa sidottiin kuuseksi strutsin ja joutsenten höyheniä. Vasta rauhan ja vaurauden palattua toisen maailmansodan jälkeen siirryttiin muoviin.
MK: Se huono puoli muovikuusissa on, ettei niiden kanssa voi noudattaa yhtä germaanilais-kelttiläistä tapaa.

MP: Mihis nyt viittilöidään?
MK: Joulupölkkyyn, se oli tapana polttaa jouluaaton tai joulupäivän aikana. Pölkky suojasi pahoilta hengiltä ja sen äärellä tehtiin ennustuksia. Myös poltetun puun jäänteillä uskottiin olevan taikavoimia. Se pölkky oli yleensä punatammea.
MP: Ja se puu on jo kokonaan toinen juttu.

Lähteet: Juhani Forsberg: Luther ja joulukuusi, Helsingin yliopisto: Metsätieteiden laitoksen Picea abies - Metsäkuusi, kuusi -esittely, Päivi Hintsanet Coloria.net: Christmas X-mas Noël, Historianet.fi: Miksi keksittiin tekokuuset, Historianet.fi: Oliko pyramidi joulukuusen edeltäjä, Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja 2013, Kaisa Koivisto ym.: Joulupuu on rakennettu. Suomalaisen joulukuusen tarina, Sofia Virtanen: Näin koristelet joulukuusen tieteellisen tarkasti, Suomalainenjoulu.fi: Joulukuusi.

 

 

Mentiin metsään, vaikkei Pohjois-Suomessa ollakaan

Hupsis tupsis huppeli rupsis.

Lähtisivätkö humanistit joulukuusen hakuun?

Se oli tunnelma, jota haettiin, kun Lauttakylä-lehden toimitus teki lukijoilleen jouluvideota.

Metsään mentiin siksi, että kollega Mikko Perttunen luki toimitukseen tulleen sähköpostin, jossa kerrottiin metsähallituksen palvelusta, joka mahdollistaa joulukuusen hakemisen valtion monikäyttömetsästä tien varresta.
Lähtisivätkö humanistit joulukuusen hakuun, hän ehdotti juttuaiheeksi. Suostuin oitis.
Juttu oli kuitenkin kuivua kokoon, kun kollega luki sähköpostin tarkemmin ja huomasi palvelun toimivan vain Pohjois-Suomessa.
Ei hyvää idea silti kannata maantieteen tähden unohtaa. Menimme metsään Kiikassa, päivä suuren lumentulon jälkeen.

Miksi tuo jutun maisterikorostus ja valkolakit?
Yksinkertaisesti siksi, että maisterit metsässä on enemmän alkusointuinen pari kuin humanistit metsässä.
Minna Karru

 

 

Katso Kuusi ja kaksi -video,
siinä kaksi menee kuuselle Scott Joplinin Maple Leaf Ragin tahdissa.

Kommentoi asiallisesti

Kirjoita kommenttisi selkeästi ja napakasti. Loukkaavia, henkilöön meneviä tai vihamielisiä kommentteja emme julkaise. Toimitus lukee kommentit ennen julkaisua ja muokkaa niitä tarvittaessa.

Rakentavasti kriittiset, asialliset kommentit ovat tervetulleita.