Kallioperän tulkit

14.07.2017 - 06:17 Mikko Perttunen
Kiinnostavista kohteista otetaan näytepala, josta tehdään myöhemmin analyysi. Tuomas Leskelän apuna vasara ja taltta.

Someron, Forssan ja Huittisten välisillä alueilla voi parina seuraavana kesänä rytistellä astetta peuroja akateemisempaa väkeä. Kesäkuun alussa alkoivat maastotutkimukset Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) ja Turun yliopiston yhteistyöprojektissa, jossa on tarkoitus selvittää Hämeen liuskejakson kallioperän rakenteita, koostumusta ja ikää.
–Tutkimustulosten avulla yritetään luoda malli, jolla voidaan kuvata kallioperän laajempaa rakennekehitystä, esimerkiksi sitä, minne ja miten kultamineralisaatiot ovat syntyneet, tohtorikoulutettava Jaakko Kara kertoo.

Karan lisäksi maastossa liikkuvat geologian opiskelijat Tuomas Leskelä ja Iiro Pitkälä, jotka tekevät aiheesta myös pro gradu -työnsä seuraavan vuoden aikana.
Pitkälän tutkimuksesta toivotaan saatavan malli, joka kuvaisi Hämeen vulkaanisen jakson rakennetta isommassa mittakaavassa, kun taas Leskelän tutkimuksessa pyritään sovittamaan ainakin yhden tunnetun kultaesiintymän tulokset tähän laajempaan malliin. Samalla nähdään, löytyykö samoja säännönmukaisuuksia isossa ja pienessä mittakaavassa.

Itse maastojaksot kestävät tänä ja ensi vuonna kesä-heinäkuun ajan. Niiden ajan kaikki kolme tutkijaa ovat GTK:n palkkalistoilla. Tietyt ennakkohypoteesit ovat olemassa ja niiden ja aikaisempien havaintojen perusteella valitaan paikat, joissa käydään. Kalliopaljastumilla tehdään mittauksia ja otetaan tarvittaessa näytteitä.
–Maastossa meillä on käytössä tosi yksinkertaiset välineet, käytännössä vasara ja kiila. Sitten jos vastaan tulee jokin kiinnostava kohde, josta ei saada hyvää palaa irti, paikan koordinaatit laitetaan talteen. Myöhemmin tullaan ottamaan näyte siihen tarkoitetulla kannettavalla kairalla, Pitkälä selittää.

Kaikki havainnot merkitään GTK:n tietokantaan, jossa ne pystytään yhdistämään jo olemassa oleviin havaintoihin, ja tämän perusteella pystytään päättelemään, missä esimerkiksi eri kivilajialueet kulkevat.
–Täällä on tehty hyvin vähän mittauksia, meillä on pohja-aineistona tietoja vuodelta 1973, Leskelä paljastaa.
–Matalalennoilla tehdyistä magneettisista mittauksista erottuu epäsäännöllisyyksiä, joiden pohjalta yritämme ennakoida, mitä mistäkin voisi löytyä, Pitkälä lisää.

 

 

Lue juttu loppuun 12.7. Lauttakylä-lehdestä
tai digilehdestä.
Lauttakylä-lehden voi tilata täältä.