Eino Sandholm sai "tarpeekseen" hirvimetsästä – 65 jahtivuoden jälkeen

08.10.2019 - 05:37 Minna Karru
Vaikka metsästys on tauonnut, luontoa löytyy edelleenkin 87-vuotiaan Eino Sandholmin harrastuksista. –Kerran viikossa esimerkiksi käymme porukalla harjulla lenkillä ja Sirkan kanssa käymme marjametsällä, hän kertoo.

Ensimmäisinä vuosina ajokoirat hirvimetsässä olivat harvinaisuuksia.
–Miehet hoitivat ajamisenkin, silloin hirvimetsällä käynti oli paljon kovempaa touhua, metsästysseura Hukan jäsen Eino Sandholm sanoo.

Vuonna 1953 hirvimetsällä käymisen aloittanut Sandholm muistaa myös ne ajat, jolloin käytössä ei ollut autojakaan.
–Kyllä on räntäsateessa survottu polkupyörällä kotiin pitkien jahtipäivien jälkeen.

Autojen yleistymisen jälkeen metsämaisema muuttui metsäautoteiden verran.
–Nekin ovat keventäneet metsästystä, Sandholm selittää.

Metsästys voi olla myös välineurheilua, mutta Sandholm ei ole siihen kelkkaan juuri lähtenyt.
–Paras ase on ihan pystykorvakivääri, kiikarit ja muut ovat enemmän koristuksia, hän ajattelee, vaikka itselläkin niitä jokunen on.

Sandholm ei ole pitänyt lukua 65 vuoden aikana ampumistaan hirvistä. Useita kymmeniä niitä on, mutta ei sataa.
–Joskus puoliso Sirkka sanoikin, että älä vain enää tuo meille hirvenlihaa.

–Minulle ampuminen ja saalis ei koskaan olekaan ollut tärkeintä. Ennemminkin on kyse luonnosta, Eino Sandholm selittää.

 

 

Lue juttu kokonaisuudessaan Lauttakylä-lehden Seniorit-sivuilta numerosta 41 (9.10.2019).
Lauttakylä-lehden voi tilata täältä.
Oletko jo ladannut Lauttakylä-lehden Raitti-mobiilisovelluksen?

 

Kommentoi asiallisesti

Kirjoita kommenttisi selkeästi ja napakasti. Loukkaavia, henkilöön meneviä tai vihamielisiä kommentteja emme julkaise. Toimitus lukee kommentit ennen julkaisua ja muokkaa niitä tarvittaessa.

Rakentavasti kriittiset, asialliset kommentit ovat tervetulleita.