Olen onnellinen, että olin onneton

07.12.2017 - 11:00 Minna Karru
Ilona Suojasen väitöskirjassa tarkasteltiin onnellisuushetkiä valokuvametodilla. Osallistujat napsivat kuvia aina kun kokivat työssä onnenhetken. Suojanen lähetti otoksen omasta yleisestä onnellisuudenhetkestään: vaeltelusta Skotlannin ylämailla.

Vanhan puurakennuksen tuoksu sekoittuneena kirjojen tuoksuun. Kivat kirjaston-tädit ja kansien välistä avautuvat uudet maailmat.
Siinä Ilona Suojasen huittislainen onnellisuushetki noin kolmenkymmenen vuoden takaa. Huittisiin kaksivuotiaana muuttanut Suojanen on jo jonkun aikaa asunut maailmalla, tällä hetkellä Rotterdamissa, Hollannissa. Edellinen koti oli Edinburghissa Skotlannissa.
–Siellä onnellisuustuokio oli esimerkiksi vaellusretkellä eteen avautuva vuoristoinen maisema. Tai hyvä illallinen, taikka keskustelu ystävien kanssa, joiden seurassa tulee itsekin kuulluksi.

Suojasen kanssa on luontevaa puhua onnellisuudesta. Hän on miettinyt aihetta niin Turun yliopistossa laaditussa pro gradussa kuin Edinburghin yliopistossa tehdyssä väitöskirjassa.
–Enkä vieläkään tarkalleen tiedä miten onnellisuuden voisi määritellä. En itse asiassa edes halua miettiä mitään kliinistä määritelmää onnellisuudelle. Mieluum-min teen niin kuin tutkittavani, jotka ajattelevat onnea esimerkkien kautta.
–Onnellisuuden hetket voivat olla pieniä tai suuria. Onnellisuus on myös muuttuvaista. Eri elämänkohdissa ja erilaisina aikoina onnellistuttavat asiatkin ovat erilaisia.

Väitöskirjansa tutkimusaineistosta hän esimerkiksi muistaa tarinan työhönotto-haastattelusta.
–Toinen työhönottohaastattelun haastattelijoista koki, että haastateltava hakija ei ole oikea henkilö tehtävään. Hän ei erityisemmin halunnut pahoittaa hakijan mieltä eikä olla eri mieltä toisen haastattelijan kanssa, mutta sanoi siitä huolimatta mielipiteensä ääneen. Jälkeenpäin hän kuitenkin koki onnellisuutta siitä, että oli sanonut ääneen oman kantansa eikä taipunut toisen mielipiteeseen.

Monesta muustakin kertomuksesta Suojanen sai kylmiä väreitä. Hän kuitenkin muistuttaa, että onnellisuus on henkilökohtainen asia.
–Siitä voi keskustella ja asian voi jakaa, mutta onnellisuus on kuitenkin subjektiivinen asia.

 

Onnellisuusmallia ei voi kopioida

–Työelämän onnellisuushetkiä syntyy silloin kun ihmiset kokevat, että työllä  on merkitystä. Vastauksissa korostuivat myös identiteetin säilyttäminen ja autenttisuus, Ilona Suojanen kertoo.
Parhaisiin tuloksiin hänen mukaansa päästään kun työnantajat ovat aidosti kiinnostuneita työntekijöiden toiveista ja selvittävät mitkä asiat lisäävät ja mitkä syövät onnellisuutta.

 

 

"Pimeän puolen" paineita

–Tutkimus paljasti, että onnellisuus töissä alkaa olla jo vaatimus. Työ ja yksityiselämä ovat harvoin eroteltavissa, siksi työllä on valtava vaikutus myös muuhun elämään ja yleiseen onnellisuuden kokemukseen, Ilona Suojanen sanoo.
Hänen tutkittavansa toimivat asiantuntijatehtävissä erikokoisissa firmoissa ja olivat 1979 tai sen jälkeen syntyneitä.
–Kyse on henkilöistä, jotka ovat ehtineet olla jo jonkun aikaa töissä, mutta joiden edessä on silti vielä paljon työvuosia.
Tutkittavista toinen puoli oli brittejä ja toinen puoli muiden maiden kansalaisia.

 

 

 

Lue jutut loppuun 5.12.-lehdestä
tai digilehdestä.

Lauttakylä-lehden voi tilata täältä.
Oletko jo ladannut Raitin?

 

Kommentoi asiallisesti

Kirjoita kommenttisi selkeästi ja napakasti. Loukkaavia, henkilöön meneviä tai vihamielisiä kommentteja emme julkaise. Toimitus lukee kommentit ennen julkaisua ja muokkaa niitä tarvittaessa.

Rakentavasti kriittiset, asialliset kommentit ovat tervetulleita.