Raiteet vievät pohjoiseen

06.01.2018 - 05:36 Mikko Perttunen
Ismo Leppänen on harrastanut rautateitä lähes koko ikänsä. Tänä vuonna seitsemänkymmentä vuotta täyttävä mies tutustui nyt ensimmäistä kertaa Huittisten rataosuuteen.

Huittisten rataosuudella juna viuhahtaa ohi reippaasti yli sadan kilometrin tuntivauhtia. Vikkelästi taittuu se muutama kymmenen metriä, joka Huittisiin on kiskoja suotu.

Tämä kaikki tapahtuu Kuukinmaassa, jossa Kuukinmaantie päättyy suunnilleen koordinaatteihin 61 astetta 18 minuuttia 6 sekuntia pohjoista leveyttä ja 22 astetta 35 minuuttia 51 sekuntia itäistä pituutta. Täällä, Tampere-Pori-radan hipaisemalla rajaseudulla Sastamala, Kokemäki ja Huittinen kohtaavat toisensa paikassa, josta löytyy samalla Huittisten maantieteellisesti pohjoisin piste.

Hänen isänisänsä eteni ylikonduktööriksi asti ja täti toimi rautatielääkärinä.

–En ole tiennytkään tämän ratapätkän olemassaolosta, Ismo Leppänen kertoo tutkaillen vanhaa tasoristeystä.
–Näitä pieniä tasoristeyksiä on turvallisuussyistä poistettu käytöstä paljon, hän jatkaa.

Tietysti Porin ja Tampereen välinen rata itsessään on Huittisissa asuvalle rautatieharrastajalle tuttu, mutta sitä Leppänen ei aiemmin tiennyt, että rautatie poikkeaa myös Huittisissa.

Leppänen on ikänsä asunut vähän siellä, täällä ja tuolla. Jokunen vuosi sitten hän ajautui ensin Vampulaan ja puolitoista vuotta sitten lähemmäksi Lauttakylää. Kiinnostus juniin kulkee verenperintönä. Hänen isänisänsä eteni ylikonduktööriksi asti ja täti toimi rautatielääkärinä.
–En tiedä mikä siinä kiehtoo, tekniikka ja ylipäätänsä kaikki. Ihan lapsesta lähtien, kun mentiin sukuloimaan Valkeakoskelle tai Iisalmeen, kuljettiin junalla. Raiteilla matkustettiin useamman kerran vuodessa. Se on jotenkin jäänyt sieltä.

Pari vuotta perhe asui Harjavallassa vain noin sadan metrin päässä radasta, ja Leppänen heräsi toisinaan aamuyöstä tavarajunan jarruttaessa Merstolan sittemmin jo suljetun ja puretun aseman kohdalla.
–Varsinkin jos yhdistelmässä oli venäläisiä vaunuja, kuului sellainen voimakas kolskutus, ne pyörät eivät olleet ihan pyöreitä, Leppänen nauraa.

Opiskeluvuodet veivät junahullun Tampereelle. Matka Espoon kotipaikan ja Tampereen yliopiston välillä taittui tietysti junalla − kuinkas muuten.

 

 

 

 

Lue juttu loppuun 4.12. Lauttakylä-lehdestä
tai digilehdestä.
Lauttakylä-lehden voi tilata täältä.
Oletko jo ladannut Lauttakylä-lehden Raitti-sovelluksen?

 

Kommentoi asiallisesti

Kirjoita kommenttisi selkeästi ja napakasti. Loukkaavia, henkilöön meneviä tai vihamielisiä kommentteja emme julkaise. Toimitus lukee kommentit ennen julkaisua ja muokkaa niitä tarvittaessa.

Rakentavasti kriittiset, asialliset kommentit ovat tervetulleita.