Elämäntapana vanhuksista huolehtiminen

03.11.2017 - 05:49 Satu Ojala
Milja Pakarisella on voimalauluna Paula Koivuniemen ja Toni Wirtasen Oma tie. Hän on itsekin saanut kulkea omaa tietään. Hän luottaa, että näin on tarkoitettu ja siihen on aviopuoliso Hannu antanut vapaat kädet.

 

Vilma Viitanen ja Eeva Sinkko istuvat vieretysten ja kuuntelevat Tapio Rautavaaraa levyltä. Kummallakin on sylissään kani, Vilmalla Maija ja Eevalla Minttu. Kanit kaipaavat huomiota ja naiset paijattavaa.
Miljan Kammarissa perjantainen aamupäivä lipuu ilman kiirettä. Perhehoitokodissa toimintaa pyörittävällä Milja Pakarisella on aikaa intervallihoidossa oleville asiakkailleen. Naisten yhteinen viikko on lopuillaan, sillä Vilma Viitanen on jo lähdössä kotiin, Eeva Sinkko on maanantaihin asti.

Hoitoalalla Milja Pakarinen on tehnyt töitä koko ikänsä. Hänellä oli lapsia päivähoidossa 13 vuotta. Hän toimi yksityisenä palveluntuottajana ja hänellä oli jopa neljä työntekijää.
–Paloin siinä työssä loppuun. Annoin liikaa itsestäni ja minun oli pakko tehdä toisenlainen ratkaisu. Tein välillä töitä Seuturekrylle, jolloin näin, että vanhusten perhehoidolle on todella tarvetta. Minun sisäinen kodinhoitaja-henkeni heräsi. Olen kakarasta asti sanonut, että minusta tulee hoitaja.
Milja Pakarinen on kouluttanut itseään perhehoitajaksi ja avasi Perhekoti Miljan kammarin elokuussa.
–Minulla on toimeksiantosopimus Huittisten kaupungin kanssa. Vanhukset tulevat tänne intervallijaksolle, jotta omaishoitaja saa vähän lomaa tai kun vanhusta ollaan kotiuttamassa terveyskeskuksesta kotiin. Täällä hän saa pehmeän laskun kotiarkeen. Jakso kestää viikon maanantaista maanantaihin.

Pakarinen ei pidä vanhusten hoitamista työnä, vaan elämäntapana.
–Vanhukset ovat osa meidän perhettämme ja elämme täällä ihan tavallista arkea. Perheemme pojatkin ovat oppineet sen, että ”mummut” vaihtuvat viikoittain.
–Perhehoidossa ei mennä kilpajuoksua kellon kanssa. Vanhukset saavat nukkua niin pitkään kuin tahtovat ja viikolle kasataan sellaista ohjelmaa, mistä vanhukset pitävät. Asiakkaan omat voimavarat otetaan huomioon ja niiden sallimissa rajoissa lauletaan, leivotaan, poimitaan marjoja tai istuskellaan pihakeinussa.
–Nytkin kävimme Vilman kanssa uimahallissa tutustumassa esteettömään osastoon.

Milja Pakarinen uskoo, että elämä opettaa.
–Vanhuksia pitää arvostaa. He kertovat, millaista elämä on ollut heidän lapsuudessaan. Kun he kertovat sota-ajan elämästä ja niistä työmääristä, mitä he ovat lapsuudessaan tehneet, menee siinä väkisinkin hiljaiseksi.

 

 

 

Lue juttu loppuun 1.11.-Lauttakylä-lehdestä
tai digilehdestä.

Lauttakylä-lehden voi tilata täältä.
Oletko jo ladannut Raitin?

 

Kommentoi asiallisesti

Kirjoita kommenttisi selkeästi ja napakasti. Loukkaavia, henkilöön meneviä tai vihamielisiä kommentteja emme julkaise. Toimitus lukee kommentit ennen julkaisua ja muokkaa niitä tarvittaessa.

Rakentavasti kriittiset, asialliset kommentit ovat tervetulleita.