Yksinäisyyttä ei pidä vähätellä

20.09.2017 Marja-Liisa Hakanen
kuva

Miltä tuntuu jäädä aina porukan ulkopuolelle? Miltä tuntuu, kun kukaan ei kysy mukaan leikkeihin, ei kutsu syntymäpäiville, ei kiinnitä koulun pihalla mitään huomiota? Valitettavasti tämä on arkipäivää liian monen lapsen ja nuoren elämässä.
Yksinäisyys on paitsi aikuisten, myös nuorten ongelma, joka aiheuttaa paljon pahaa oloa ja kärsimystä. Yksin voi jäädä jo hyvin varhain ja ellei kukaan auta, yksinäisyydestä voi tulla koko elämän seuralainen.
Lasten yksinäisyys on äärettömän surullista. Siksi lasta lähellä olevien aikuisten pitää olla valppaina, jotta yksinäisyys huomattaisiin. Tilanteen vähättely on pahinta mitä voi tehdä, se vain korostaa tunnetta, että kukaan ei voi auttaa.

Omalta lapselta saatetaan kysyä, onko hänellä kavereita. Ehkä pitäisi kysyä, kenen kanssa ei kukaan leiki ja kannustaa omaa jälkikasvuaan ottamaan yksin jäänyt mukaan muiden touhuihin.

Kaikenikäiset tarvitsevat sosiaalisia suhteita, porukan johon kuulua. Yksi keino ehkäistä ja poistaa yksinäisyyttä ovat harrastukset. Niiden parissa voi harjoitella sosiaalisia taitoja ja päästä samalla mukaan samanhenkisten joukkoon. Lapsuudessa alkanut mieluisa harrastus voi auttaa solmimaan ystävyyssuhteita, jotka parhaimmillaan kestävät vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Huittisissa hyviä harrastusmahdollisuuksia on paljon ja vaikka monet harrastuspiirit ovat jo alkaneet, aina kannattaa kysellä, pääsisikö vielä mukaan. Montaa harrastusta ei tarvita, riittää, kun on yksikin mukava paikka, jossa voi kokea onnistumisen elämyksiä ja tuntea itsensä hyväksytyksi.