Juuria ja siipiä

18.01.2017 Minna Karru
kuva

Huittislaisia on turhankin helppo ajatella jäyhinä jalat maassa -tyyppeinä. Ei vähiten siksi, että huittislaisella maaperällä, maan ensimmäisellä suomenkielisellä kansanopistolla, johtajatar Aino Voipio kirjoitti satakuntalaiseen maakuntalauluun säkeen kansasta, joka ”tyynnä kyntää aurallansa maata isien”.

Ei se kuitenkaan ole koko totuus.

Vuoden LaLuksi valittu valotaiteilija Jani-Matti Salo kiitteli huittislaisia luovasta hulluudesta ja heittäytymisestä. ”Aina on lähdetty messiin”, hän sanoi.

Salo viittasi 1990-luvun loppupuoleen ja 2000-luvun ensimmäisiin vuosiin, jolloin oli Pellonpuiston koulun ja Lauttakylän lukion muiden oppilaiden kanssa virittelemässä paikkakunnalle monenlaisia tapahtumia. Samoihin aikoihin myös esimerkiksi nykytaidetapahtuma Katugalleria Huittinen sai ihmiset – paitsi ymmälleen – myös mukaan.

Vaan on eletty ennenkin. Ja oltu ennakkoluulottomia.

Esimerkiksi monet yhdistykset on ehditty perustaa Huittisiin ensimmäisenä tai ensimmäisten joukossa. Sata vuotta sitten Lauttakylä-lehdessä – yhdessä maamme vanhimmista paikallislehdistä muuten – kuulutettiin koolle ”kaikkia niitä maanviljelijöitä ja maanviljelystyönantajia jotka kannattavat oman ammattiliiton perustamista Huittisiin”. Kokoontumisessa perustettiin ”yhteistunnon ja yhteisymmärryksen” hengessä Maanwiljelijäin liitto, MTK:n historialistan yhdistys numero yksi.

Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin istuttiin perustamassa Huittisiin taideyhdistystä. Se oli ”lajissaan ensimmäinen maaseutupitäjään syntynyt”.

Taideyhdistyksen 50-vuotishistoriikin esipuheessa muistutettiin, että ”juuret pitävät maassa, siivet vievät”. Se ajatus on totta edelleen. Juuria ja siipiä tarvitaan. Sopivassa suhteessa.