Lämmin, harras tunnelma sankaritaulun äärellä

25.11.2015 - 11:14 Juhlaan osallistunut

Siniristilippu ja elävät tulet johdattivat juhlatunnelmaan kun Rekikosken kylätalolla paljastettiin sankarivainajien muistotaulu. Mieliinpainuvan ja koskettavan tilaisuuden aluksi tulija toivotettiin tervetulleeksi jo eteisessä. Kahvipöytä oli koristeltu valkoisin ruusuin ja sinivalkoisin kynttilöin.

Suomen lippu ja airueet saapuivat saliin kun Terhi Virtanen kaiutti 39-kielistä kannelta.

Ulla Aaltosen tervehdyspuheen jälkeen puhui kirkkoherra Rauno Herranen: "Tämän tilaisuuden esiintuomat tuskalliset muistot ovat myös voimaa, uskoa ja tulevaisuudentoivoa antavia. Jumalan avulla ja häneen luottaen sankarivainajat suorittivat heille määrätyn tehtävän. Henkensä uhraten he olivat turvaamassa meille vapaata isänmaata."

Paljastamisen jälkeen Virtanen soitti kannelta. Päiviö Haavisto lausui Ritva Haaviston runon Sankaritaulun luona. Isänmaallisia virsiä laulettiin Päivi Pyymäen säestyksellä.

Kirjeitä sieltä jostakin ja muistokirjoituksia lukivat Päiviö Haavisto, Heimo Ala-Haavisto ja Teuvo Hakakoski. Kirjeissä kyseltiin kotikuulumisia, kannettiin huolta kotiväen jaksamisesta. Sodasta ja sen kauhuista niissä kerrottiin sensuurin takia vain vähän. Huumoriakin kirjeissä oli, vaikkapa "poika voi hyvin ja parta kasvaa".

Haavisto lausui vielä ex tempore -runon Kolme sanaa kolme sanaa: siihen tottuu kyllä.

Juhlan päätössanat lausunut Liisi Peiponen muisteli kaatunutta omaistaan. "Mit-kään hänen toiveensa onnellisesta ajasta sodan loputtua eivät toteutuneet."

Juhlaväki saateltiin kotimatkalle Peiposen loppurukouksella sekä Kiitos, Jumalamme, kun annoit kauniin maan -virrellä.

Olen iloinen, että sain olla mukana tässä juhlassa. Oli turvallista tuntea kuuluvansa tähän sankarivainajien omaisten ja ystävien joukkoon, joka runsaslukuisena oli kokoontunut kylätalolle kunnioittamaan sankarivainajien muistoa.

Lämmin, harras tunnelma sulki minut sisäänsä ja koin saaneeni tästä juhlasta paljon enemmän kuin olin osannut odottaakaan.