Sodan päättymisen ja appeni muistolle

22.10.2014 - 20:47 Sirpa Lehtiö

Jatkosodan päättymisestä on tänä vuonna tullut kuluneeksi 70 vuotta. Liian vähän olemme muistaneet niitä miehiä ja naisia jotka vaikeissa oloissa taistelivat isänmaamme puolesta. Eräs heistä oli appiukkoni.Hän palveli sekä talvi-että jatkosodassa lääkintämiehenä.Hän syntyi v.1915 ja nukkui pois v.2000. Lääkintämiehen tehtävät eivät varmasti olleet helpoimmasta päästä. Hän ei kuitenkaan kertonut kokemuksistaan mitään lukuunottamatta yhtä tarinaa.

Hän oli palaamassa linjalta ja kuuli pusikosta valitusta. Mennessään katsomaan hän löysi haavoittuneen venäläisen sotilaan jonka iholla oli runsaasti lepikosta tarttuneita punkkeja.Hän otti lääkintälaukustaan puukon. Sen nähdessään sotilas alkoi huutaa ja anoi armoa. Appeni rauhoitteli häntä ja alkoi puukolla poistamaan punkkeja iholta. Sitten hän sitoi haavat ja kantoi sotilaan omaan asemapaikkaansa.

Tämä tarina kosketti minua syvästi. Inhimillisyys ja lähimmäisenrakkaus on sodassakin läsnä. jokaisella siellä olleella, myös venäläisillä oli perhe ja läheiset jotka odottivat rakkaimpiaan elossa kotiin.Sodan mielettömyys ja samat pelot toistuvat valitettavasti tänäkin päivänä eri puolilla maailmaa.

Appiukkoni sai palata ehjänä kotiin perheensä luokse Huittisten Sampuun.Kunnioitin häntä suuresti, samoin kun edesmennyttä anoppiani. He kuuluivat sukupolveen joka raskaalla työllään auttoivat Suomen nousuun sotien jälkeen.

Onneksi muistin kiitää appiukkoani jokaisena itsenäisyyspäivänä. Aina hän kysyi mistä kiitän.Sanoin kiittäväni vapaudestamme ja ihanasta Suomestamme. Liian usein kuulee asiatonta valitusta oloistamme ja samalla unohtuu että asiat voisivat olla toisinkin.

Laulussa sanotaan "oomme sankareita kaikki". Voimme ollakin, mutta minun sankarini on appeni sekä lukemattomat muut miehet ja naiset jotka olivat hänen rinnallaan sotien raskaina vuosina.