Syntyi naurunremakka

22.02.2016 - 12:21 Mukana ollut

Väki pysyi tuoleillaan ja lauloi niin, että seinät raikuivat, kun Rekikosken kyläyhdistys kokoontui tammikuiseen tiistaikerhoonsa.

Helmikuussa oli toisin. Kariniemen Seija ohjasi naurujoogaa. Hän oli saanut opin asiantuntijalta.

Paikoilla pysyttiin vain sen ajan, kun vastapäätä olevan kaverin kanssa vuoronperään lueteltiin lukuja yksi, kaksi, kolme. Eipä uskoisi, kuinka vaikeaa oli pysyä tahdissa, kun keskittyminen herkesi, meni luvut sekaisin ja syntyi naurunremakka. Näin pienestä alkoi yleinen nauraminen.

Erilaisin jumppaliikkein vahvistettiin naurun syntymistä. Kyykittiin muka taikinaa sotkemaan ja taikinaiset kädet ylhäällä liikuttiin ja kosketeltiin kavereita muilla kehon osilla. Nauru kaikui.

Jokainen vuorollaan neljän ryhmissä joutui ikään kuin pikipataan, toisten rientäessä ketjussa nauramaan.

Kaiken nauramisen päätteeksi valot sammutettiin ja hiljennyttiin oikein makuualustoille, pää pehmeällä tyynylle. Hiljaisen musiikin ja aluksi johdattelevan puheenkin myötäilemänä olisi voinut vaikka nukahtaa. Aivan kuin joku herkkäunisempi olisi jo vähän kuorsannutkin.

Herätys, loppuverryttely.

Oltiinpa osattu olla hiirenhiljaa, vaikka juuri oli ollut hirveä naurunremakka.

Sen verran paljon hauskaa oli, että jos nauru pidentää ikää, niin useampi vuosi tuli lisää myös mukana olleelle.