”Oli aivan mahtavaa nähdä pitkästä aikaa koko porukkaa”

20.06.2019 - 08:43 Juhlatoimikunnan puolesta, RK
Lauttakylän yhteiskoulun vuoden 1969 ylioppilaat Ryti-talon edustalla.
Lauttakylän yhteiskoulun vuoden 1969 ylioppilaat Ryti-talon edustalla.

Kesäkuun ensimmäistä päivää oli odotettu pitkään ja innolla, jännitykselläkin. Silloin me paikalle päässeet 26 riemuylioppilasta kokoonnuimme entiseen opinahjoomme. Heti pihalla saimme nimikyltin rintaamme. Se osoittautui tarpeelliseksi, olihan mukana monia, jotka tapasivat toisensa ensi kertaa 50 vuoteen. Katsottiin toisiamme, ihmeteltiin, iloittiin ja halattiin.

–-En mää sua noin puheliaaksi muistanut. Olit hiljainen silloin lukiossa, kuului eräskin sanovan toiselle.

Rehtori Timo Mäkinen otti meidät lämpimästi vastaan. Osallistuimme kuuden entisen opettajamme kanssa kunniavieraina lukion päättäjäisjuhlaan. Seurasimme juhlavaa ohjelmaa mielenkiinnolla ja joku liikuttuneenakin.

Marja-Riitta Norri puhui uusille ylioppilaille.

–Suomalaiset ovat viime vuosina tulleet tunnetuiksi maailman parhaasta koululaitoksesta ja yllättäen myös maailman onnellisimpana kansana. Näillä lienee keskinäinen yhteys, koska tutkitusti koulutuksen tasa-arvo tuottaa onnellisempia kansalaisia, ja suomalaisen peruskoulun vahvuuksiin ovat perinteisesti kuuluneet yleissivistyksen periaate ja tasavertaisuus.

Hän painotti myös asioitten tutkimisen tärkeyttä.

–Jos aikoo muuttaa maailmaa on ymmärrettävä miten se toimii. Tutkittu tieto antaa lähtökohtia työlle paremman maailman puolesta. Informaatiota on nykymaailmassa ylen määrin, mutta kaikki ei ole yhtä arvokasta. Lähdekriittisyyttä ja kriittistä lukutaitoa kehittämällä yleissivistävä koulutus antaa valmiuksia, jotka auttavat erottamaan olennaisen tiedon polut harhaanjohtavista ryteiköistä. Siksi ei voi liikaa korostaa yleissivistävän koulutuksen merkitystä.

Juhlan jälkeen rehtori Mäkisellä oli aikaa ryhmällemme ja entisille opettajillemme.

–-Ennen vanhaan A- ja B- luokat olivat omissa luokissaan vuodesta toiseen. Olimme kuin yhtä perhettä, muisteli eräs meistä.

Lukiolta suuntasimme Ryti-talolle. Arvokas, Suomen historiaa henkivä Ryti-talo tarjosi mahtavat puitteet kokoontumisellemme.

Muistimme hiljaisella hetkellä alkuperäisestä yo-ryhmästämme jo poistuneita seitsemää luokkakaveriamme. Meitä oli tullut yhteen ympäri eteläistä Suomea Kouvolaa myöten, kaukaisin vieras matkasi tapaamiseemme Sveitsistä asti.

Oli mielenkiintoista kuunnella toistemme kertomuksia 50 vuoden ajalta.

Kullakin oli oma arvokas stoorinsa. Paljon elämänkokemusta, tietotaitoa eri elämän alueilla ja elämän rikkautta saavutuksineen ja menetyksineen tuntui löytyvän keskuudestamme.

Moni kertoi, kuinka on tarvinnut ruotsia, saksaa tai englantia elämässään ja työssään. Kiitos siitä kielten opettajille. Puolivuosisataa sitten tiukkoina ja ankarina pidetyt opettajat saivat nyt varauksetonta kiitosta ja heidän oppitunneilla ehkä piilossa pitämä huumorintajukin paljastui viimeistään nyt meille paikalla olleille!

Tapaamisellemme näytti olevan selvää tilausta. Juttua riitti myöhään iltaan.

Kiteytettynä päivän saldo pääkaupunkiseudulta tulleen riemuylioppilaan sanoin: –Oli aivan mahtavaa nähdä pitkästä aikaa koko porukkaa.