Maastoreitille pitkospuita

16.10.2018 - 13:49 Simo Laitila
Pasi Nieminen tasoitti pohjia, Samu Kangas käytti ruuvinväännintä ja Aleksander Talzi pätki sahalla kaatuneita puita pitkospuiden tueksi. Kuvaaja: Simo Laitila
Pasi Nieminen tasoitti pohjia, Samu Kangas käytti ruuvinväännintä ja Aleksander Talzi pätki sahalla kaatuneita puita pitkospuiden tueksi.

Viime viikolla, kauniina syyspäivänä ajoimme Kännölän- Vihkimysvuoren-Pyölövuoren maasto-kävely-juoksureitin läpi Hannu Rantasen ja Heikki Karvasen kanssa. Oli jännittävää katsoa, miten edellisenä iltana valmistuneet pitkospuut toimivat.

Loistavasti, vaikka edellisenä iltana niitä koottaessa mietittiin, miten pyörä kääntyy avohakkuun osalle valmistuneella pätkällä. Siinä on nimittäin aika jyrkkä mutka. Mitä pidempi akseliväli pyörässä on, sitä vaikeampi kohta on ajaa.

Heikki ajoi pyörällään mutkan aika vauhtia, eikä ottanut tarpeeksi puitten ulkoreunaan ja niin takapyörä putosi lankuilta. Mutta siinä kohdin puut eivät ole kovin korkealla maasta, joten pyörä nousi helposti takaisin puiden päälle.

Suoralla osuudella täytyi ajaa vain vauhdilla. Mieleen tuli ajatus siitä, että miten sitten, kun molemmilla sivuilla on puoli metriä vettä ja alla pehmeää mutaa.

Huittisten pyöräilijöiden Pasi Nieminen kyseli aiemmin kesällä, olisiko kaupungilla mahdollisuus kunnostaa reitin muutamaa kohtaa. Keväisin ja sateisena kesänä ne ovat vaikeita ajetavia. Polulla on paljon vettä ja pyöräilijät hakevat reunoista kuivempia kohtia. Näin polku leviää alun perin tarkoitetusta. Tästä eivät tietysti maanomistajat pidä.

Kun kaupunki ei kyennyt auttamaan, Pasi soitteli maanomistajille ja sai suostumuksen polun kunnostamiseen. Hän hankki myös sponsorit puutavaralle ja ruuveille. Näitä olivat Juha Sakari, Jarkko Hakasuo ja Kesport.

Talkoilla kasattiin pitkospuut paikoilleen. Talkoissa olivat mukana Pasin lisäksi Samu Kangas, Aleksander Talzi, Juha Suuniittu ja minä.

Oli kiva tehdä yhdessä hienoon harrastukseemme liittyviä talkoita. Ei enää tarvitse pelätä, että keväisellä lenkillä ajokengät kastuvat, parhaimmassa tai pahimmassa tapauksessa sääripolveen saakka. Puilla on tietysti silloin

hyvä pysyä. Se luo oman haasteensa ja jännityksensä lenkkiin. Hauskaa on.

Ja niin, Hannu lupasi kyllästää lankut ensi kesänä. Ja Heikki lupasi auttaa.