Vieraanvaraisuutta Rekikosken kylätalossa

10.11.2016 - 13:30 Päivi Jallo, Masku

Kaksi Turun suunnalla asuvaa naista, ystävykset, valitsevat kalenterista päivän, jolloin tehdään jotain erityistä. Lähempänä ajankohtaa varmistellaan, ettei kummallekaan ole tullut mutkia matkaan.

Toinen heittää ajatuksen ilmoille. Jos mentäisiin tutustumaan lapsuusmaisemiin. Ensin sinne mistä toinen on lähtöisin, sitten tuonnempana toisen.

Hän, joka on kotoisin Vammalasta tutkailee tapahtumia netistä. Kovin vähän tuolle sunnuntaille on tarjolla. Mutta Huittisissa, Rekikosken kylätalolla on yhteislaulutapahtuma. Kahviakin on. Ja vapaa pääsy lupailee sitä, että kaikki ovat tervetulleita.

Hän tarjoilee idean ystävälleen ja niin nuo hymynkare suupielissään sopivat, että sinne mennään. Lähdetään hyvissä ajoin liikkeelle. Autossa soi musiikki ja jutellaan tuoreimmat kuulumiset.

Pian ollaankin Huittisissa. Poiketaan kahville. Käydään laukkuostoksilla. Tehdään löytöjä paikallisella kirpputorilla.

Sitten tutkaillaan karttaa ja suunnataan kohti kylätaloa. Matkalla nautitaan maisemista ja mietitään mitä nähtyjen talojen taakse kätkeytyy. Osoite löytyy ja kylätalo näyttää oikein viihtyisältä. Jokunen auto on pihassa ja pari naista kaartaa parhaillaan pyörineen portista.

Ollaan iloisia, että löydettiin perille. Astutaan ovesta sisään. Meitä katsotaan uteliaina, mutta olo on ensi hetkestä asti tervetullut. Ystävällinen nainen opastaa meidät istumaan. Ympärillä näkyy mukavan oloisia ihmisiä. Haitari soi ja laulu alkaa.

Olemme selvästi nuorimmat, mutta jollain lailla kotoisa on tunnelma tässä vieraassa paikassa. Täällä ei pälyillä kärttyisän epäluuloisesti niin kuin kotopuolessa tois pual jokkee on turhan monella tapana.

Jonkin ajan kuluttua laulu taukoaa hetkeksi ja kaikki kutsutaan kahvipöytään. Oikealla pannulla keitetyn kahvin seurana on montaa sorttia kastettavaa. Ihan niin kuin aikoinaan mummulassa. Voileipiä kutunjuuston kera, pullaa, kakkua ja piirakkaa. Maistuu uskomattoman hyvältä. Erityisesti kutunjuustoa on ollut ikävä.

Meille esitellään rakennusta ja kuulemme kylän kuulumisia. Täälläkin on koululta kuuluvat lasten äänet vaimenneet. Elämä muuttuu.

Ihailtavaa ulkopuolisen silmin on näiden ihmisten aktiivisuus ja yritteliäisyys. Se, että pidetään huolta tällaisesta paikasta, kokoonnutaan yhteen ja yhdessä tekemään. Varmasti matkan varrella ovat nähneet ja kokeneet paljon.

Monta kuulemisen arvoista tarinaa olisi ihan siinä käden ulottuvilla. Voi kun olisikin enemmän aikaa. Palaamme pöydän ääreen laulamaan loput laulut. Sitten ihan liian pian tulee aika kiittää, puolin ja toisin. Meidät toivotetaan tervetulleeksi uudestaan. Ehdottomasti aiomme tulla.

Mainitsemme paikasta ystävillekin. Seuraavina päivinä vielä hymyilyttää ja tuntuu lämpöiseltä sydänalassa. Ihana vieraanvaraisuudella höystetty sunnuntai, ihania uusia ihmisiä, ihana kylätalo. Toivottavasti säästyy ilkivallalta ja paikalliset ymmärtävät sen mittaamattoman suuren arvon mikä tuollaisella paikalla on koko kylän eheyttäjänä.