Onks siellä jotain? - kohtaamisia talvisella valokuvausretkellä

04.02.2018 - 18:22 Juha Majala
Mutilahdentien koivikko Kuvaaja: Juha Majala
Mutilahdentien koivikko
Saukko, Mutilahti Kuvaaja: Juha Majala
Saukon jäljet, Mutilahti Kuvaaja: Juha Majala
Mustikanvarvut lumessa, Isosuo Kuvaaja: Juha Majala
Jäätyneet veneet, Keikyä Kuvaaja: Juha Majala

On sunnuntai 4.2.2018, kunnon pakkaskeli (-13 C) ja aurinko paistaa. Lähden kuvaamaan. Suuntaan Puurijärvelle. Käännyn Mutilahdentielle, tien vasemmalle puolelle jäävä kaunis koivikko saa painamaan auton jarrua. Siirryn ulos kuvaamaan. Pian paikalle tulee toinen auto. Mies laskee autonsa sivuikkunan alas ja kysyy: ”Onks siellä jotain?” Mielikuva syntyy: varmaankin lintubongari. Vastaan: ”Ei siellä mitään – vain tuo koivikko.” Auto jatkaa matkaa kohti Mutilahtea. Otan vielä pari kuvaa ja seuraan perässä.

Juuri ennen Mutilahden lintutornia huomaan, että saukko juoksee oikealta ojanpohjaa pitkin kohti tietä. Nappaan kamerani viereiseltä penkiltä. Harmikseni totean siinä olevan vain pikkuzoomi! Ei auta, pikaisesti sarjakuvaus päälle ja oikea sivuikkuna auki. Jatkan hitaasti eteenpäin, mutta saukko ei yhtään tykkää saksalaisen dieselini äänestä – se loikkii ja kiihdyttää kohti Puurijärveä! Räpsin vauhdista risukon läpi kuvia, toivoen että edes joku osuisi kohdalleen. Saukko painuu matalaksi paimenpojan lankojen kohdalla, juoksee penkereen päälle ja katoaa järven puolelle. Kun saan auton parkkiin ja nousen penkereelle, näen saukon juoksevan kaukana järvellä poispäin kohti pohjoista.

Juttelen pitkän tovin Puurijärven padolla koivikon luona tapaamani miehen kanssa. Samanmerkkinen kamerakalusto - juttua riittää. Mielikuva oli väärä, ei ollut lintubongari, tykkää kuvata mm. maisemia. Oli huomannut saman saukon järven jäällä. Kuvaan vielä saukon lumeen tekemät jäljet ja menen Isosuon puolelle. Tähtäilen lumen peittämiä mustikan varpuja, kun kuulen terävää koputusta aivan vierestäni. Käpytikka se siinä pajallaan hakkaa männynkävyn siemeniä. Kuvailen hetken Isosuolla. Pois lähtiessä P-paikalle saapuu pariskunta koiransa kanssa. Hyvät päivät vaihdetaan ja innoissani kerron saukosta, näytän heille yhtä kuvaakin. Pariskunta on selvästikin vakiokävijä paikalla, mutta eivät ole koskaan saukkoon törmänneet. Mies harmittelee kameravalintaansa: ”Olisi pitänyt ottaa pitkä putki mukaan.” Nainen toteaa: ”Täytyykin pitää koira kiinni valjaissa.”

Suuntaan Keikyän kautta kohti Ripovuorta. Keikyässä on lasikuituvene moottoreineen Kokemäenjoen varressa jään saartamana. Mietin, mahtaako lähteä ykkösellä keväällä? Ripovuorelle noustessa huomaan sarvipäät hienossa vastavalossa. Päätän jatkaa suoraan ylös, kuvaan ne sitten takaisin palatessa. Ylhäällä on huikean valoisaa ja viime vuonna raivattu Ripovuoren laki aiempaa avoimempi. Juon autossa istuen termarista kupin kahvia, sitten ulos kuvaamaan. Palatessani autolle vanhempi nainen kävelee vastaan ja toteaa: ”Virtasen Kalleko (nimi muutettu) se siinä… ”. Päästyään lähemmäs hän huomaa, ettei ollut Kalle… ”Hieno päivä”, hän sanoo. ”Niin on”, myötäilen.

Epilogi:

Alas Ripovuorelta ajaessani hidastan sarvipäiden kohdalla. Ne ovat siirtyneet ruokailemaan, harmin paikka. Olisi pitänyt ottaa kuvat silloin heti tullessa! Sama juttu kuin elämässä: pitää elää hetkessä ja nauttia. Suuntaan kotiin saunan lämpöön.