Pienen ihmisen ajattelua

29.11.2017 Heidi Rämö

Kerronpa pienen tarinan itsestäni: kaikki eivät tiedä, että olen harrastanut lentopalloa D-junnuista naisiin asti ”mummosääntöjen” aikaan. Siinä nyt ei ole mitään ihmeellistä, tykkäsin pelata ja se oli hyvää oppia yhdessä tekemiseen ja talkoilemiseen.
Noh, kaikki hyvähän loppuu aikanaan ja minä olen yksi näistä surullisenkuuluisista Lujan ja Pyryn erimielisyyksistä johtuvien tapahtumien uhreista, ja monet muut ympärillä olleet. Huittisissa palloilu päättyi ja olisi pitänyt sitten jatkaa joko Eurassa tai FC:ssä. Harrastaminen loppui siihen minun osaltani.

Tässä kun seuraa tätä kaikkea ympärillään, voi todeta, että ensi vuonna kun uusi halli valmistuu, urheiluseurat tulevat nousemaan esille väkisin. Saavatpahan sitten päättäjät ja valtuutetut touhuta omiaan koulupäätöksessä ihan rauhassa, kun kansa vaahtoaa salivuoroista.
Toivoisin, että tästä surullisesta ”pienestä erimielisyydestä” opittaisiin ja sen kautta rakennettaisiin jotain uutta yhdessä. Mikään seura Huittisissa ei ole ylitse muiden, kaikkia tarvitaan, jokaisella on oma tehtävänsä.
Kaikki kateusja ketkuilu on turhaa. Se vain hidastaa kehitystä tai tappaa sen, kuten kävi lentopallolle kerran.

Meidän nykyisten ”päättäjien”, myös minun, pitää oppia menneestä ja tehdä asiat toisin. Yhdessä. Ihan joka asiassa.

Jos uusi halli on iso asia kaupungissamme, myös uusi koulu tulee olemaan iso asia. Taustalta tiedän, että urheilulla ja koululla olisi mahdollista rakentaa jotain uutta Huittisiin.
Enkä puhu nyt vain liikkuvasta Huittisista, vaan muusta, isommasta, mutta siihen tarvitaan sitä yhteispeliä.
Kärkirooleja ja sivurooleja, mutta ennen kaikkea yhteispeliä, jolloin lopulta voittajia ovat kaikki!

Kaikki seurat Huittisissa vetävät pääsääntöisesti joukkuelajeja, joten pitäisi olla helppo toimia niin kuin itse opettaa.
Tässä hetkessä tavallinen kuntalainen voi jopa toivoa realistisesti, että nämä kaksi eri tahoa, urheiluseurat ja koululaitos, voisivat rakentaa yhdessä Huittisiin ihan jotain muuta, kunhan vaan ei anneta omien ajatuksien rajoittua siihen laatikkoon...
Tekemistä nuorille, ettei ilkivalta vie voittoa.

Tämän kaltaisella yhteispelillä voisimme saada nostettua paikkakuntaamme. Päästä asioissa eteenpäin ja saada jopa väkiluku kasvamaan. Ja että kaikilla olisi hyvä olla, asua ja yrittää. Nämä ovat yhteisiä asioita. Ei näitä asioita tule kukaan
meidän puolesta tekemään, kyllä meidän itse pitää omat asiamme hoitaa.
Onko meistä siihen? Se jää nähtäväksi. Mielenkiinnolla seuraan tilannetta sivusta. Se voisi olla omille lapsille hieno juttu.