Liikkuva Huittinen ei opeta lukemaan

25.09.2019 Marjo Valtanen, FM yhdysluokanopettaja ja 4 lapsen äiti

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun sivistysjohtaja Eija Mattilan esitystä Sallilan koulun liikuntasalissa kuuntelin.

Valtakunnallisesti ollaan huolissaan nykylasten lukutaidosta ja mitä tekee lapsiystävällinen Huittinen? Vähentää opettajia ja kaksinkertaistaa luokkakokoja. Sallilan koulun opetuksesta leikkaaminen on hyvin lyhytnäköistä ja epätasa- arvoista politiikkaa. Mielestäni tehty esitys asettaa huittislaiset oppilaat keskenään epätasa-arvoiseen asemaan.

Tasa-arvoa opetuksessa ei ole se, että kaikki saavat saman verran, mutta tasaarvoista ei ole myöskään se, että kaupungin viidestä koulusta säästöt kohdistuvat vain kahteen. Ottaen huomioon vielä, että Sallilan koulusta vähennettiin jo viime vuonna yksi luokanopettaja.

Esitys olisi ymmärrettävämpi, mikäli Sallilan koulun oppilasmäärä olisi laskeva, mutta asia on aivan päinvastainen. Nykytiedon valossa ensi vuonna ensimmäisen luokan Sallilan koulussa aloittaa 17 oppilasta ja oppilasmäärä on nouseva useamman vuoden ajan.

Mietin myös, mistä nämä säästöt oikeastaan tulevat?

Ensinnäkin opettaja, joka tekee kahden opettajan työt, uupuu.

Toiseksi, suuret luokkakoot ja yhdysluokkaopetus yhdessä takaavat, että oppilaat, jotka pysyisivät vielä luokkatasoisessa opetuksessa mukana, putoavat nyt kelkasta. On tarjottava tukiopetusta ja lisättävä erityisopettajaresurssia.

Kolmanneksi suurien luokkakokojen vuoksi tulee lisätä tuntikehystä, kun on tarjottava jakotunteja. Kaikki edellä mainitut lisäävät kustannuksia tavalla tai toisella.

Lopuksi voidaan todeta, että kouluviihtyvyys laskee entisestään. Lapset voivat pahoin, sinnittelevät tai molempia. Tämä kuormittaa oppilaita, koteja sekä koulun että kaupungin terveydenhuoltoa koko alakoulun ajan.

Onko tosiaan niin ettei haittaa, että todellinen hintalappu on kymmenkertainen, jos nyt jostain saadaan säästöä ”helposti”? Tällainen politiikkako pelastaa Huittisten kaupungin talouden pitkällä tähtäimellä?

Miten moni päättäjistä on valmis seitsemän vuoden päästä astumaan näiden oppilaiden eteen tunnustamaan, että hänen ansiotaan he ovat joutuneet sinnittelemään kuusi vuotta eli yli tuhannen koulupäivää. Vaihtoehtoisesti kun nämä oppilaat olisivat voineet rauhassa nauttia pitkän koulu-uransa
aloituksesta oman opettajan johdolla. Nämä ovat kuitenkin ne kriittiset vuodet, joilla luodaan pohja elinikäiselle oppimiselle.

Uskon, ettei monikaan, joten eiköhän nyt tehdä sellaisia päätöksiä, joiden takana voidaan seistä myös tulevaisuudessa.

Koulurauha kaikille opettajille ja oppilaille.