Jokisen muotokuva on paikkansa ansainnut

24.07.2019 Tuohtunut Timo Kouttu

Kuinka kaksi toimittajaa, jotka eivät ole eläneet pappismies Lauri Jokisen elämänpiirissä, voivatkaan antaa yksipuolisen kuvan hänestä!?

Kovin on oikeudenmukaisuutta korostava Sarkimaa tuomiossaan ristiriitaisesti pielessä. (LL 17.7.) Arvostamani toimittaja Karrun osuus on valinta toimittaa tällaista provokaatiota Huittisissa syntyneille ja täällä Lauri Jokisen aikana eläneille ja kokeneille lukijoille.

Pastori Lauri Jokinen on minut kastanut -35 ja konfirmaatio hänen LYK:n uskonnonopetuksensa ja rippikoulunsa jälkeen oli -49.

Monet kirkkosaarnat ja muiden tilaisuuksien puheet olen kuunnellut. Kun Jokinen nousi saarnatuoliin, hän aloitti: ” Armoa armon Jumalalta ja rauhaa Rauhan Ruhtinaalta teille kaikille – amen!” Tämä sisältö ja vakuuttava bassoääni saivat ilman väräjämään ja sielun syttymään joka kerta tavalla, johon kukaan muu pappi ei mielestäni ainakaan Huittisissa ole pystynyt. Niinpä hän oli monen mielestä armoitettu saarnamies.

Pappikin on ihminen, jolla on heikkouksia; niin oli Lauri Jokinenkin.

Aatteellista voimaa maailmanpolitiikassa hänellä oli äärioikeistoon asti. Bolshevikit pidättivät nuoren Virossa toimineen pastorin ja vangitsivat Pietariin. Luoti osui suupieleen, joka oli aina nähtävissä. Kidutusten ja kuulustelujen jälkeen hän onnistui pakenemaan hiilitynnyrissä junan tuomana Suomeen. Kaikenlainen inho bolshevismia ja kommunismia kohtaan kärjistyi viemällä hänet IKL:n aatteisiin.

Näkemykseni mukaan Jokinen kärsi usein päänsärystä; pulverit olivat oppitunneillakin käytössä.

Vaaran vuodet olivat menossa. Kommunistit rettelöivät ja valvontakomissio määräili Suomessa. Kapinassa punaisella puolella ollut Einari Kankaanranta ei saanut Jokisen sympatioita, eikä aina tytärkään. Usein ”laiskanläksynä” muutamien piti mennä suorittamaan kuulustelu Kulman pappilaan. Ilmeisesti Taimi Tellervosta syntyi provosoiva mielikuva, jolloin kuulustelu meni ensinnäkin ”ylilyönniksi” ja sitten vitsalla takamukseen, kuten ao. on julkisesti kertonut. Väärinhän se oli, väärin!

Mutta mielipahaa se aiheutti, ei ruumiinvammaa.

Jokisen ärtymyksistä koulumaailmassa olen minäkin kertonut kirjoissa.

Pientä on ollut sen aikaisessa maailmassa tämä Jokisen virhe. Paljon, paljon pahempaa ovat tehneet kirkon ”pedofiliapapit”; mitä vielä paljastuukaan?

Rovasti Lauri Jokisen muotokuva on paikkansa ansainnut, synnit ovat anteeksi annetut Armon Jumalalta!

Mustamaalaajat hävetkööt väärässä ”oikeudenmukaisuustunnossaan”!