Kännönvuoren laavusta

16.10.2019 Valveutunut retkeilijä

Luin keskiviikon 9.10. Lauttakylä- lehdestä juttua, jossa kehuttiin huittislaisia retkeilijöitä, että pitävät paikat hyvässä kunnossa, kun Kännönvuoren Leijonalaavulla ei ollut talkoolaisille mitään siivottavaa.

No ei varmaan ollutkaan, kun juuri edellisenä viikonloppuna reilun puolen tuntia siivoilimme perheemme kanssa paikkoja, että kehtasi ruveta kahvia keittelemään.

Vanhat muovipullot, trippimehupurkit, pillit ja pillien suojamuovit, makkarapaketit, tyhjät ja rutatut tölkit ja erilaiset paperimateriaalit siivosimme pois ja toimitimme niille tarkoitettuihin keräyspisteisiin. Keräsimme osan myös tupakan tumpeista.

Siivoilin sekaisin laavun ympäristöön heiteltyjä polttopuita pinoon penkkien alle ja kasailin nuotion ympäriltä levitettyjä kiviä takaisin kasaan nuotion ympärille.

Jätimme seuraaville laavunkäyttäjille valmiiksi pilkottuja sytykkeitä, ettei tarvitse lähipuiden kuivia oksia tai tuohta repiä tai suurella määrällä sanomalehteä tuhkata koko nuotiopaikkaa. Olipa meillä mukana omat puutkin.

Muuten oli kyllä hieno paikka ja hyvät reitit hieman reippailla ennen makkaranpaistoa. Valveutuneena retkeilijänä pyrin opettamaan heti lapsesta pitäen ainakin omat lapseni pitämään paikat siistinä.

Nuotiosysteemi on muuten toimiva, mutta kahvin keittäminen on hankalaa, kun keittopannulle tarkoitetussa orressa oli hitsattuna suuri mokkula, joka estää pannun laittamisen orrelle.

Toivottavasti muutkin käyttäjät kiinnittävät huomiota paikkojen siisteyteen. Ei kaikissa kaupungeissa ole tällaista hienoa mahdollisuutta päästä luonnon äärelle nuotiota polttelemaan.