Loppujen lopuksi juotiin kirkkokahvit

13.11.2019 Laulamassa ollut

Toissa lauantaina saimme viettää Huittisten seurakunnassa Pyhäinpäivää.

Ensin kirkossa messun yhteydessä kuulimme alttarilta lueteltuna edellisen vuosijakson aikana keskuudestamme poisnukkuneiden omaisten ja ystävien nimet. Niitä kuunneltiin kaipauksella´ja syvällä hartaudella. Aina yhtä vaikuttava tilaisuus!

Messun lopuksi omaiset saivat kutsun saapua seurakuntakeskukseen kirkkokaffeille ja pieneen yhteiseen muisto- ja muisteluhetkeen.

Sinne kiiruhtikin melko runsas joukko kirkkoväestä kirkkoherran kutsua toteuttaen. Minäkin sinne hetken kuluttua kiirehdin.

Mutta seurakuntakeskuksen ulko-ovelle ehdittyäni yllätyksekseni törmäsin vastaantulevaan ja ulospyrkivään ihmisjoukkoon. Siitäpä sitten tiedustelemaan ensimmäiseltä, että miksi tuollainen askelten suunta? ”Siellä oli tyhjä sali, eikä kahvista tietoakaan!” kuului vastaus.

Päällystakki päälläni riensin nopeasti sisälle tilaisuuteen varattuun saliin ja totesin, että ulko-ovella kuulemani piti paikkansa. Kahvi ei tuoksunut eikä väkeäkään tungeksinut!

Keittiön puolelta olin kuulevinani ääniä. Riensin katsomaan ja havaitsin liikettä. Jani-kirkkoherrahan se siellä oli täyttämässä isoa kahvinkeitintä vedellä jakaivamassa tiskin alta esiin kahvipaketteja ja antoi virkatoverilleen kehotuksen poiketa paikallisessa myymälässä katsomassa, josko sieltä löytyisi pullaa ja piparia kaveriksi kahvikupposelle.

Samalla havaitsin, että keittiön perällä olevassa astiavarastossa ahersi kaksi varttuneempaa naista täyttämässä työntökärryjä kahvikupeilla ja muilla asiaan kuuluvilla välineillä.

Sitten riensimme ulos salista kuuluttamaan paikalla vielä oleville omaisille: ”Ei hätää, takit naulakkoon ja istumaan pöydän ääreen. Kohta alkaa tilaisuus!”

Ja niinhän se alkoi. Nelisenkymmentä seurakuntalaista oli kuuntelemassa, kun kirkkokuoro lauloi ja Jani-pappi piti tilaisuuteen hyvin sopivan ja hartaasti kuunnellun puheenvuoron. Ja tietysti kahvia juodessa jokainen läsnäolija sai käyttää oman puheenvuoronsa.

Loppuvirren jälkeen saimme kaikki poistua varsin hyvin mieleen jääneestä tilaisuudesta omille teillemme.

Miksi kaikki tämä? Ymmärtääkseni joltakin oli jossain vaiheessa jäänyt vetämättä johonkin ruksi! Mutta kiitos Sinulle kirkkoherramme Jani. Pelastit tilanteen!