Missä luuraa positiivisuus?

08.08.2018 Kirsti Kärki, Vampula

Vampulan Rutavan uimarannalta vietiin 27. heinäkuuta pukukopin verho naruineen päivineen. Siitä syntyi mielestäni turhan iso haloo. ”Ei tänne kannata mitään tuoda, kaikki rikotaan.” ”Se on tämä nykynuoriso, kun ei millään mitään väliä.” Ja niin edelleen...

Se on kuitenkin ainoa tämän pitkän kuuman kesän ilkivallanteko, jonka tiedän tällä kyseisellä uimarannalla tapahtuneen.

Olen käynyt uimassa tänä kesänä noin 2–3 kertaa päivässä toukokuusta lähtien. Joka kerran on ollut muitakin uimareita. On ollut mummoja, vaareja, äitejä isiä, mutta enimmäkseen keskenään olevia nuoria, noin 10–16-vuotiaita. Meteliä on ollut. Hauskaa on näyttänyt nuorilla olevan.

Uimaranta on ollut koko kesän siisti, nurmikko leikattu, laituri hyvässä kunnossa.

Siis jos kerran kesässä, ainoastaan pukukopin verho on viety, niin minusta se ei ole edes mainitsemisen arvoinen.

Uimarannan roskaaminen myös joskus puhututtaa meitä paikallisia. No täytyy myöntää, että nuoriso ei jaksa viedä pois alueelle tuomiaan roskia, pizzapakkauksia ynnä muuta.

Niinpä me aikuiset keräämme roskat samalla kun käymme uimassa. Minullakin on joka kerta varoiksi tyhjä muovipussi mukana, jos rannalla sattuu olemaan roskaa. Tiedän muiden toimineen samoin. Näin on uimaranta pysynyt koko kesän erittäin siistissä kunnossa.

Ei kaikkea voi säilyttää yhteiskunnan harteille, vaan heille, siis meille, jotka käytämme uimarantaa. Samalla lapset ja nuoriso näkevät miten yhteisen hyvän eteen toimitaan. Ja kyllä he vuorollaan aikuisina tulevat tekemään samoin. He jotka olivat kymmenen vuotta sitten 15-vuotiaita, ja unohtivat pizzapahvit rannalle, ovat nyt 25-vuotiaita ja keräilevät luultavasti vuorostaan tämän päivän nuorison unohtamia roskia.

Pitää muistaa huomioida myös positiivisia asioita.