Muotokuva seinällä ylläpitää Lauri Jokisen ristiriitoja

07.08.2019 Sakari Sarkimaa, kirjoittaja

Timo Kouttu pitää provokaationa, jos kirjoittaa tosiasioita kappalaisesta, tuntiopettaja Lauri Jokisesta (LL 24.7.)

Kirjassani Rakuunat ja raivaajat siteeraan Kouttuakin yhden sivun verran hänen kokemuksistaan Lauttakylän yhteiskoulussa! Muutkin lähdehenkilöni ovat eläneet Jokisen elämänpiirissä. Eräskin heistä sanoo suoraan, että Jokinen pyrki todella nujertamaan oppilaitaan.

Airi Viitasen tekstistä (LL 24.7.) oli mukavaa lukea, että hän arvostaa selvitystäni Elli Tuomolan 15 vuoden urakasta pitää sisarustensaseitsemälle lapselle oppilaskotiaLauttakylässä.

Lähdeluettelossani ei ole hänen kertomaansa riman alitusta nettikeskusteluista, johon kyllä viittaan tekstissäni. Sen sijaan lähdeluettelossa on koulun matrikkeli, jonkaolen lukenut tarkasti. Sen mukaan Nurmi ei ollut ylioppilas.

Jokinen ja Tellervo Koivisto kuuluvat kirjaani, koska he liittyvät kirjani päähenkilön Kyllikki Tuomolanvaiheisiin. Tellervo oli Kyllikkiä vanhempi koulutoveri, johonhän tutustui oppilaskodissa.

Vertailen kirjassa heidän elämänkulkujensa samankaltaisuutta.

Kyllikki vahvistaa Koiviston kertomukset Jokisen väkivallasta, jonka sitä kokemattomat pyrkivät yhä mitätöimään ja jopa syyllistämään uhreja. Koutun mukaan se aiheutti ”vain mielipahaa”, vaikka saattoisyöstä lapsen koulutaipaleen jamyöhemmän elämän pilalle.

Kauko Juuselan mukaan (LL 24.7.) juttu kirjasta (LL 17.7.) tärvää Jokisen Lauttakylä-lehden hyväksi tekemäntyön.

Monien lähteiden mukaan Jokisen itsensä työnä oli pyrkiä tärväämään lehden linja, eli saamaan lehti Lapuan liikkeen ja IKL:n kannattajaksi. Hän masinoi jopa oppilaansa tähän toimeen, mikä rikkoi lehden ja koulun välejä. Mies vaati myös papin työstäänpalkkaa lehdestä ja lakkautti kirkolliset
ilmoitukset lehden torjuttua vaatimuksen. Kun seurakunta ja koulu eivät asettaneet miehellerajoja, lehti sentään asetti edes vähän.

Juusela punnitsee kirjani kohdat Jokisesta keveiksi, mutta siellä on myös hänen peräänkuuluttamaansatietoa Jokisen toisesta puolesta.

Jokisen muotokuvan paljastustilaisuudessa juhlapuhuja Erkki Lehtisen arvioi Jokisen toimintaa paradoksaaliseksi, ”kun hän sananpalvelijana ja armon julistajana silti oli perustamassa Suomen Lukon ja sitten Lapuan liikkeen Huittisten paikallisosastoa kuuluen johtokuntaan --- ja joka poliittisessa toiminnassaan saattoi käyttää hyväkseen pappisasemaansa” (LL 15.8.1995).

Jokisen piiskatessa seurakunnan virkahuoneessa koulutyttöjä paljaalle takapuolella hänen toimintansa on lähellä pedofiliaa. Se on henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja omalla tavallaan seksuaalista hyväksikäyttöä.

Raimo Viikin mukaan (Suur-Huittisten historia IV) hän saattoi jopa antaa huonoja numeroita niille, jotka eivät kuuluneet oikeistoradikaaliin Sinimustat-nuorisojärjestöön, jota hän itse oli perustamassa.Myös poliittinen kiihkeys on Jokisen taakkana.

Muotokuva korottaa papin suurmieheksi ja pyhittää toimet, joissa Jokinen kannatti muilutuksia ja väkivaltaa – täysin vastoin miehen omaa armon julistustaja kirkon etiikkaa. Jokinen on ainut kappalainen, josta on muotokuva seurakuntatalossa– ja kaikkein ristiriitaisin pappi.

Hänen kannattajiensa hankkeena ollut reliefi haudalle olisi ollutpaljon parempi ratkaisu. Muotokuva seurakunnassa muistuttaa, mitä mies teki tytöille pappilassa.

Selvitän kirjassani, mikä osaltaan vaikutti siihen, että johtokunta salli Jokisen jatkaa toimiaan koulussa.Seurakunnassa ei riittävästi valvottu hänen toimiaan.

Seurakunnan ja yhteiskoulun toivoisikin pyytävän anteeksi, ettei väärinkäytöksiin puututtu. Hyvä hetki siihen olisi, kun Lauttakylän yhteiskoulu ja lukio täyttää 110 vuotta marraskuussa.