Viekkaudellako etua?

27.05.2010 Hannes Heikkilä, dipl.ins., Alastaro

TSV Oy:n uudesta aineistosta käy nyt ilmi, että Takkulan lietteet viedään kaatopaikalle, mutta vieläkään ei tiedetä, Köyliöön, Poriin vai Forssaan - tuskin Riihimäelle!
Eri asia on, ottavatko kaatopaikat vastaan ongelma-ainesta ja mihin hintaan?
TSV Oy on löytänyt tähänkin laillisen ratkaisun - koska ns. huuhteluvesien määrää ei ole rajoitettu lupamääräyksissä, niitä voi olla kuinka paljon tahansa, kunhan niiden sisältämä kiintoainepitoisuus on enintään 35 mg/l (lupamääräys nro 2).
Lupamääräyksessä nro 8 käsketään, että huuhteluveden käsittelyssä syntyvä liete on kuivattava. Mutta kun huuhteluvettä ei käsketä muuten käsittelemään kuin selkeyttämään (eikä sitäkään määritetä, kuinka tarkkaan), TSV:lle on edullista selkeyttää huuhteluvedet niin huonosti, ettei edes synny lietettä.
Jos lietettä on kuivapainona 0,5 tonnia vuorokaudessa, pitää Karhiniemeltä ottaa lisää 15 000 kuutiota/vrk, jotta koko lietemäärä voidaan laimentaa siten, että "määräyksenmukaisessa huuhteluvedessä" lasketaan Loimijokeen koko lietemäärä.
Tämä Loimijoen laillinen saastuttaminen lietteillä, vedenpuhdistuskemikaalilla ja siten myös Kokemäenjoen vedellä olisi vesiyhtiölle äärimmäisen edullista - ei lietteiden kaatopaikkakuljetuksia kauaksi ei edes -maksuja. Lietettä ei kuivatakaan koneellisesti.
Kolmenlaista kallista polymeeriäkään ei tarvita, kun kaikki moskat lasketaan siististi isossa putkessa Loimijokeen. Hyvästi toutain ja peltokastelut!
Toinen erikoisuus on, että luvassa määrätään suurimmaksi koetoimintavuoden imeytysvesimääräksi 20 tuhatta kuutiota/vrk. Missään ei sanota, riittääkö, jos imeyttää ämpärillisen - tai jopa saavillisen per päivä.
Sekin on lupamääräysten mukaista toimintaa!
Nämä viranomaisluvat ovat varsin onnettomia, kun kyseessä on viekas luvanhakija! Toisaalta, nämä eivät ole suinkaan lupaviranomaisten keksintöä, sillä TSV laati ns. katselmuskirjan 12.6.2003, jossa on sivuilla 112–118 yhtiön palkkaamien uskottujen miesten laatimat ehdotukset lupaehdoiksi.
Katselmuskirja lähetettiin lupavirastoon (LSY), joka liki suoraan kopioi ne ympäristölupaan. Katselmuskirjan teossa oli sentään yksi huittislainen uskottu mies, joka ei kyllä pitänyt huolta oman paikkakunnan eduista.