Kivitetäänkö vielä?

04.01.2011 O.K-V

Tätä kirjoittaessani on juuri vietetty tapaninpäivää, joka muistuttaa ensimmäisen marttyyrin kuolemasta uskonsa vuoksi. Miten raakalaismainen teko kuoliaaksi kivittäminen meidän, lähes 2 000 vuotta myöhemmin elävien mielestä onkaan.
Omassa seurakunnassamme on samaan aikaan henkilöitä, jotka sanoin kivittävät seurakuntamme pastoria unohtaen, että sanat voivat olla yhtä tappavia kuin aseet tai kivet.
En ollut kirkossa kuulemassa saarnaa, joka kirjoittelun aiheutti. Olen kuitenkin lukenut kommentit ja tulin siihen tulokseen, että saarna on ollut Raamatun mukainen. Herranen on lukenut oppikirjansa oikein, mitä eivät kirkon ja valtakunnan nykyiset johtajat valitettavasti ole tehneet.
Onneksi maallikoiden joukosta löytyy oikeaoppisia puolustajia pastori Herraselle. Kiitokset Unto Kivimäelle ja muille, jotka omilla nimillään kiittivät saarnasta.
Maallinen oikeus oli aikaisemmin lähellä kirkon ja Raamatun oppia. Suomessakin oli Raamattuun perustuva rinnakkainen oikeusoppi vuoteen 1992 saakka. Sen jälkeen maallinen oikeus vähitellen etääntyi Raamatun opeista välittämättä siitä, mitä Ilmestyskirja 22: 18–19 sanoo.
Ihmisen sukupuolikäyttäytymisestä on ohjeet kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 18. Siinä sanotaan mm: älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.
Laki on etääntynyt luvun ohjeista siten, että aviorikos poistettiin rikosnimikkeistä vuonna 1948, eläimeen sekaantuminen ja homoseksuaaliset teot vuonna 1971. Maallinen laki on toistaiseksi jättänyt koskematta sukurutsaukseen, mutta kehitys kulkee siihen suuntaan, että on vain ajan kysymys, koska sekin poistetaan rikosnimikkeistä.
Kirkon tulee muistuttaa seurakuntaa, että vaikka nämä teot eivät enää maallisen lain mukaan ole rikoksia, ne ovat kuitenkin syntejä ja niihin tulee sellaisina suhtautua.
Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä saadaan suolaiseksi? Jokaisen seurakuntalaisen on hyvä miettiä, millaisessa yhteiskunnassa haluaa jälkeläistensä elävän.
On myös kaunis tapa seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta pitää sellaiset asiat kahdenkeskisinä. Ryntääminen pääkaupungin kaduille huutaen ja banderolleja kantaen on kuin kaivaisi verta nenästään. Vaikka marssisi kaurapuuron puolesta, saa lopulta vastustajat niskaansa.
Mieleeni tulee Stalinin toteamus, kun hän ei suurella armeijallaan pystynyt valloittamaan Suomea, joka taisteli kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta: ”Suomea ei voi valloittaa muuten kuin pilaamalla kansan moraalin.”
Onko nyt se hetki, kun kodit hajoavat, uskontoa pilkataan ja isänmaa katoaa EU-direktiivien ja muiden osavaltioiden velkojen alle?